Sen Kinginkin ampuivat, hyvän miehen

Hän koetti kysellä enolta, että miksi ne sen ampuivat mutta ei se tiennyt, alkoi vain selitellä jotakin siitä, miten se olisi halunnut ,että mustatkin, siis nämä neekerit saisivat ajaa bussilla, siis onnikalla ja jotakin semmosta tai käyä samassa kaupassa ku valkonenkin ihminen ja tämmöstä mutta en minä sitä älynnyt, että miksei muka sais, ajohan Oulussakin kaikki onnikalla vaikka eihän kyllä niissä koskaan mustilaisia ollut nähnyt, liekö joku sitten kieltänyt niitä ajelemasta onnikalla, ei hän tiennyt.

Vai ois joku kieltäny mustilaisia ajamasta onnikalla.

Niin ku niitä ei koskaan näy.

Et sinä taia joka onnikassa olla käyny.

En oo mutta silti..

Missä muualla sinä onnikalla käyt ku Inkerin ja Reinon luona.

En missään, minä ajan pyörällä ite aina harkkareihinkin.

Niin se pittää jos aikoo urheiluihminen olla.

Oliko se Kingiki urheiluihminen.

Mistä minä semmosta tietäsin.

Etkö sinä oo muka lukenu.

Mistä semmosta lukis.

Kalevasta. Minä luen aina urheilu-uutiset sieltä. Että Makkonen vetäs ranteella niin hirmusen kujin että vastapuolen molkelta lähti tukka päästä…

Tuskinpa ne ihan nuin kirjottaa.

Melekeen.

                      Väsytti höpöttää lapsen kieltä. Lapsen kieli oli höpöttämistä ja mieleen tuli kaikenlaista kummaa. Aikuisten kieli oli vakavaa ja politiikkaa, siksi niille ei tullut mieleen mitään kummallista vaikka ne miten olisivat huutaneet rötösherroja kuriin niin kuin se yksi lerppahuuli aina televisiossa huusi ja Virolaista ärsytti kovasti, äiti oli samaa mieltä että rötösherrat kuriin mutta hän ei oikein tiennyt ketä se tarkoitti, sitäkö oravahammasta että se olisi pitänyt pistää kuriin mutta sehän oli ollut itse vanginvartija, se aina kummastutti että miten semmonen voi muka olla vartija kun on ite ihan huntalo, hän oli käynyt kerran sen kanssa vankilan saunassa ja ihmetellyt ,että siellä oli kauhakin kettingillä seinässä kiinni ja oravahammas oli nauranut ,että ne vanginperkeleet on semmosia että kaikki lähtee mukkaan mikä vaan irti on tai irti saahaan, niillä kun on semmonen luonto että toisen oma on vaan niiltä vääryyvellä vietyä tavaraa.

                      Unohdettu kansa oli toinen mistä äiti oli pitänyt. Vaikka hänestä oli tuntunut ,että se oli aina ajatellut mummua, että se oli se unohdettu tai jotakin. Niin kuin mummu olisi unohdettu sinne maalle yksin olemaan jonnekin vintille sahanpurujen sekaan ,että olokoon siellä muori kun ei kaupunkiin tule. Mutta olihan se tullut, siinä mielessä ajatus oli väärä vaikka yhtenä talvena ne oli ukin kanssa muuttaneet takaisin sinne korpeen. Korveksi ne sitä paikkaa monesti sanoivat ja että oli hyvä kun pääsi sieltä korvesta pois. Korpi oli ruma sana ja paikka, opettaja oli sitä koulussa selittänyt ,että se oli sellainen metsä missä kasvoi kaikenlaista puuta sakeana, matalaa ja kosteaa maata se vaati ja jotain tämmöistä mutta ei hän muistanut koskaan sellaista nähneensä. Iikan männikkö tuskin sellainen oli. Äiti oli mummun kanssa saikannut ,että miten se siellä talvella pärjäisi kun vesikin piti avannosta hakia, kaatuisi vain kun känkkärehti mäkeä alas ja mummu oli suuttunut, että omahan oli pää jonka loukkasi ja kyllä täältä jo jouti poiskin ja äiti oli mennyt vaikeaksi että elekäähän nyt äiti tuommosia suustanne päästäkö, kuka sitä nyt ommaa kuolemaa toivos. Ja mummu oli mulkassut pahasti mutta jättänyt sanomiset siihen.