Ja kurssilla selitettiin, tehtiin testejä ja taas selitettiin, odoteltiin ja seisoskeltiin tupakkapaikalla ja taas odoteltiin ja selitettiin ja siinä minä sitten istuin selittämässä tälle sosiaalityöntekijälle nyt vuorostaan omaa elämääni niin kuin olisin äkkiä muuttunut joksikin elämänkertakirjuriksi, joka koetti sepittää tähän kerro elämästäsi ja siitä miten sinä omasta mielestäsi olet tähän tilanteeseen päätynyt kysymykseen. Että kuka min oikeastaan olin ja miksi istuin siinä milloin kenenkin näköisen ihmisen edessä sepittämässä tarinaani jonka nämä asiantuntijat sitten tiivistivät omiin lausuntoihinsa ja näitä lausuntoja ne tekivät kuin liukuhihnalta, kuuntelivat ja kirjoittivat lehtiöihinsä muistiinpanoja ranskalaisilla viivoilla kuin juttuaan kirjoittava toimittaja, keräsivät tosiasioita joista muovata kuva tutkittavasta, antaa lausunto, kirjoittaa repäisevä juttu Seiskaan, ties mitä.

 Ja minä, minä pidin monologiani ja sanoin olevani syntyperäinen oululainen vaikka en usko käyttäneeni tuollaista ilmaisua, olen kaiketi sanonut syntyneeni Oulussa mikä sekään ei pidä paikkaansa, ehkä olen jopa tarkentanut asiaa koettamalla kertoa täsmällisesti että olen syntynyt Kuusamossa, kastettu Kemissä ja matkaillut nuoruudestani saakka aika paljon mutta tuskin kukaan järki-ihminen pystyisi tiivistämään sellaista lausuntoa enää mihinkään niin että psykologin mukaan olen syntyperäinen oululainen. Millainen lapsuus minulla oli? Muutamalla sanalla. No se nyt oli muutettiin paljon, isää ei ollut tai siis oli yks isäpuoli mutta sekin lähti ja sitten mitä se nyt sitten olis ollu, ihan tavallista, ei kai siinä muuta, äiti kävi töissä ja minä..no jaa mutta se olikin sitten jo kirjattu koko lapsuus tuohon yhteen lauseeseen ja ihmettelin ,että mitä se siitä sai irti muuta kuin sen isättömyyden joka sekin oli äärettömän tulkinnanvarainen käsite ellei sitten tämä psykologi hahmottanut todellisuuttaan ihan sen normiperheen varaan että on isä ja äiti ja kaksi lasta ja koira ja omakotitalo. Mutta eihän se minulle kuulunut minkä varaan sen lausuntonsa hahmotti, ehkä se oli eronnut nainen joka ei hahmottanut enää elämäänsä muuhun kuin koulutetun 50-vuotiaan naisen katkeruuteen siitä miten elämä oli sen paiskannut suhteesta toiseen ja lopulta siihen ankean pieneen kellarimaiseen koppiin kuuntelemaan kaikenmaailman käsittämättömiä elämäntarinoita, joista sitten pakertaa jonkunlainen lausunto.

                      Miksi olet työtön.

                      Miksi tyhjästä tulen menen tyhjyyteen oi miksi oi miksi ma sellaista teen. Miksi olen pelkkä tyhjää katuojassa köyrivä koirankyrpä oi miksi…Miksi olen pelkkä paskakokkare Jumalan persvaossa oi miksi…vaikeita kysymyksiä.

                      Jaa…johtuskohan yhteiskunnasta, lamasta…että kun niitä töitä ei oo…se varmaan antoi aiheen arvella minun syyllistävän yhteiskuntaa työttömyydestäni, olin defensiivinen, puolustelin omaa asemaani hyökkäämällä yhteiskunnan kimppuun ikään kuin olisin syyttänyt näitä oman asemansa säilyttäneitä keskiluokkaisia virkamiehiä siitä ,että nekin osaltaan ovat syypäitä omine palkankorotuksineen ja ahnaine vaatimuksineen työttömyyteeni. Tso tso..niin saa tehä…aikainen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään ja otinhan minä että en mä tiedä saattaa olla että olis voinu yrittää enemmänkin…nyt mä saatana alan kuulostaa joltakin suomalaiselta urheilijalta joka selittelee kisakunnon romahtamista että meni vähän liikaa maitohapoille tosa mäesä…ei ollu kunto ihan kohillaan, hemohessit hukassa mutta täytyy vaan tehä enemmän töitä, paiskia kunnolla ku savottahevonen saatana seuraavalla kerralla että kyllä se siitä, töitä vaan kun tekee enemmän niin kyllä se siitä simahtaa…ja minultahan simahti puhua mitä puhuin, tuntui kuin olisin viikossa siinä laitoksessa muuttunut jonkunlaiseksi puhekoneeksi, joka laukesi katkeamattomaan monologiin saman tien kun joku painoi napista  että kerropa miksi…ja minähän kerroin, minä maalailin kuin satusetä tulemaan sepitettä niin että minua kutsuttiin lausunnossa hyvinkin ilmaisuvoimaiseksi ihmiseksi ja miksei olisi kutsuttu kun kirjailijaa leikin mutta jotenkin siinä kaikesta jäi tyhjä olo, tuntui kuin olisin vain esittänyt omaa rooliani kunnolla, olin uupunut, niin ainakin olin sille hörökorvalle väittänyt ja sitä väitettä pitänyt jo vuoden yllä, että olen uupunut, en edes tiennyt miksi sitä olin alkanut väittämään, pillupulaako podin, kyllähän se miehen uuvutti kun siinä iässä piti naista jahdata ja kaikenmaailman opettajien kanssa deittailla ja milloin mitäkin…