12.6.

Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan Stallaria kyllä netissä hehkutetaan, jollain lailla tulee mieleen 80-luvun alun lokalaitiset ja sensaatiot, tiedä mille kohderyhmälle tätä nyt markkinoidaan mutta puutteineenkin ihan kelpo ajankuva joiltain osin, tosin se että piirtää pitkää linjaa aiheuttaa sellaisen nopeasti juostun tunnun teokseen eikä Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjailija vieläkään ole päässyt siitä besserwisserismistä josta itse hänet muistan, nokkela älykäs poika joka jo lukiossa tiesi indoktrinaatiot ja manipulaatiot ja osasi niitä myös muita syytelessään käyttää itse ihan kätevästi.Tuskinpa se taito vieläkään on ruostunut.Heh…No niin vittuilut sikseen.Se mikä minua hupasi oli että Juha Ruusuvuori kuvaa päähenkilön olevan kotoisin kylmästä viimaisesta Perämeren pohjukassa olevasta kaupungista jossa on sellutehdas – kätevää, sopii sekä ouluun että kemiin joissa hän on asunut, ehkä tuollainen ylimalkaisuus yhdessä pienessä asiassa heijastuu koko romaaniin tietynlaiseen ylimalkaiseen luennoivaan sävyyn, vuodet mennään vauhdilla läpi, kuva on uskottava mutta kun miettii että päähenkilö hypäää ikään kuin leikisti taistolaisista revareihin niin alkaa vähän empiä, kyseessähän on juonen jippo jolla taistolaisuudesta päästään eroon ja lähemmäksi kirjailijan itsensä elämänkaarta.Mutta kuten sanottua itse ajattelen enemmän tätä kulttuurin suurta murrosta joka Suomessa silloin tapahtui, Turussakin oli taistolaisensa mutta en jaksa muistaa sitä niin isona asiana, näkyvänä kyllä ja miten muu Suomi makasi niin Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjailija ei tekisi pahaa itselleen jos miettisi tämän päivän ”stallareita”, lex nokiaa, vanhasen intoa suojella alpo rusia ja muuta outoa sensuurimentaliteettia, vanhanenhan kyllä istui jo silloin kepun nuorisoedustajana puolueessa ja on oppinsa sieltä ammentanut, tämä linja on suomessa vahva ja se panee miettiin, romaani ikään kuin raapsee tätä todellisuutta ja leikittelee sensaation logiikalla ikään kuin olisi tekemässä suuriakin paljastuksia mitä kirjassa ei ole, toimittaja Ruusuvuori sen osaa, ei siinä mitään, osasihan hän jo silloin 75 kun tutustuin häneen juuri lätkänpelaamisen lopettaneena synkistelijänä ja sain esimakua vasemmistoälyköistä jotka puhua paasasivat indoktrinaatiosta ja manipuloinnista kuin tuosta vaan, maailmanpolitiikka oli heille arkipäivää ja suuria linjoja vedettiin enkä itse tajunnut juurikaan noista pääomista ja muista jotka Jussille tuntuivat olevan kovin tuttuja kuten hemanuksenkin opitkin jo silloin kouluaikoina, lähinnä kai häpesin omaa tietämättömyyttäni, tyhmyyttäni,se on nyt tos romaanissa tullut esiin mutta en minä sitä sillä muistele.Me olimme kuitenkin sitä sukupolvea joka tuli näiden suurten ikäluokkien perässä ,sen joka eniten taistolaisuuteen hurahti jo ennen meitä niin että 70-luvun lopulla koko homma oli jo uuvahtanut läskiksi ja kuten kirjan alkuperäinen nimi Opportunisti viittailee siihen aikaan aate oli jo enemmäkin uran nostetta kuin mitään muuta, mitä kellekin vaikka Juha Ruusuvuori kirjassaan sota-aikoihin palaileekin, siihen Suomen traumaan.Ja kaikkea muistaa kyllä tämänkin kirjan kautta, tosin muistelin itse jo aikanaan kyllä niitä aikoja, nyt suunnittelen tota peran juttua,sitä surkeutat mitä se mulle sillon oli, hupaa myös,Jussilla oli silloin vähän aikaa iso rooli mun elämässä ja kiivas asenne sosialismin puolesta natseja vastaan, siitähän se tutustuminen alkoi kun tää rillipää tuli Yhteislyseon pihalle syksyllä 74 ja alko puhuun että vittu hän vihaa tota natsikoulua…se kuulosti aika erikoiselta mun korviini ja kiehtovalta, sellasta lapsellista en olis halunnu muuttaa Kemistä Ouluun jupinaa se kaiketi oli, nuoren pojan vihaa mutta siitä alkoi sitten lehdenteko ja ystävyys hetkeksi, sittemmin tiet eros eikä oo nähty, ei siinä mitään.

13.6

”Reino Saastamoinen halusi aina näytellä pääroolia” näin Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjalija kuvaa yhtä romaanin henkilöä joka on entinen taistolainen, nykyisin valtiovarainministeriön korkea virkamies, Sailaksen veroinen kauhu – se mikä tässä huvittaa on että kemiläiset tutut Turussa puhuivat aina yhdestä  jolla oli sama suku nimi ja joka tunnettiin tiiteritaaterimiehenä eli miten tämä oidipaalinen teema tässä romaanissa menee, Oopee Nevakivi syyttää taiastolaisia omasta vallanhimostaan eli halustaan syöstä isä vallasta ja olla kaikkivoipa, omnipotentti,sellainen arvelu tuosta nimestä ja tiiteritaaterimiehestä tulee kun sille sellainen nimi on pitänyt keksiä, mahtoikohan kirjailija edes huomata sitä mutta en minä muuten tiedä.Monia asioita tässä palaa mieleen 70-luvusta niin kuin se paha sana – taantumuksellinen, vaippaikään juuttunut regression virtuoosi joka oli paha asia ja jota oli helppo vihata kun vastapuolella olivat tieteen ja edistyksen voimat – nämä sanat älyn valolaput jotka nyt kauppaa meille kaikki helvetin digiboksit ja käy viestintäminsterin pakeilla vaatimassa omia lakeja, no, oli miten oli sano vaari ku vittuun katso,taantumuksellinen oli paha ja kun ajatteli omia vanhan maailmankuvan omaavia sukulaisiaan oli tietty helppo samastua tieteeseen – helppo ja helppo – maailmankuva muuttui niin että tänä päivänä on vaikee ymmärtää miten helposti nykyään ihmiset puhuu hiilihydraateista mutta ei niistä sillon 70-luvulla silleen höpisty, ruisleivästä kylläkin ja silleen, rahasta paljonkin mutta pääoma sanan kuulin eka kerran Jussin suusta Yhteislyseon pihalla.Kaikki oli pääomien syytä.Mikä kaikki, sitä en tiennyt mutta kun rahariitoja siinä joutu kattoon niin totta kai kaikki oli pääomien syytä.Ja niin poispäin.Se mikä Juha-Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan teoksessa nyppii on juoni joka huolimatta lukeenpakottavasta stasi-listan vihjailusta oikeastaan läsähtää loppuun, ei tule sellasta tunnetta että kaari täyttys, jää vaan ilmaan outo maku siitä että se lista on jossain mutta kukaan ei kerro, vähän sellanen keskentekosen kiljun maku ns. Mutta muuten kiva lukuelämys näin palautella täältä luuserin näkökulmasta mieleen sitä edistyksen aikaa.

Muuten oleilen vielä Raatteen tien maisemissa juhannukseen, hain kirjastoauton kuljettajan paikkaa Oulusta vaikken enää osaa ajaa kohta edes polkupyörää mutta kortti mulla on, saa nähä olenko ainoa pätevä hakija ja mitä sitte…tuskinpa…mutta sitä tosi lamaa odotellessa…siis..