Paniikkihäiriön alku

 

Paniikkihäiriö saattaa alkaa jo lapsuudessa( ja olla monen koulupelon takana) mutta usein se alkaa nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Vanhuudessa se liittyy usein masennusoireisiin. Välittömästi ennen ensimmäisiä kohtauksia on lähes puolella nähtävissä joku henkinen loukkaus, menetys tai muu iso elämänmuutos. Monesti on nähtävissä myös kemiallista ja fyysisiin sairauksiin liittyvää kuormitusta tai fyysisen kunnon laiminlyöntiä ja epäsäännöllistä elämää.

 

Esimerkkjeä katastrofitulkinnasta

 

Etenkin alussa henkilö kokee kohtaukset täysin selittämättöminä ja hän harvoin näkee niiden yhteyttä em. tekijöihin. Mielessä on vain kaoottinen kauhu ja hämmennys. Usein paikat tai tilanteet, joissa kohtaus on tullut muuttuvat pelottaviksi ja niitä vältellään. Katastrofitulkinta voi johtaa monenlaisiin kauhukuviin.

 

Pitkällä lennolla koneen kapteeni kokee tehneensä liikaa töitä. Mieltä painaa myös riitely kotona ja aikaeroväsymys, jota hän on hoitanut pannullisella kahvia.Äkkiä hän alkaa voida huonosti. ”Pystynkö ohjaamaan, putoaako kone, huomaavatko muut tärinän?”

 

Oireiden muuttuminen krooniseksi

 

Toistuvat kohtaukset johtavat jatkuvaan jännitykseen ja huoleen. Koko elimistö on stressaantunut eikä yölläkään pysty rentoutumaan, mistä seuraa nukahtamisvaikeuksia ja heräiylyä. Uupumus, pessimistiset tulevaisuudenkuvat ja itsetunnon romuttuminen johtavat kohti epätoivoista masennusta. Välttely, riippuvuus läheisistä, pakeneminen huonolla omallatunnolla otettuihin lääkkeisii tai lisääntyvään alkoholinkäyttöön masentaa edelleen. Tästä seuraa työ- ja kotivaikeuksia. Läheiset ovat helposti omassa ahdistuksessaan tuomitsevia tai moralisoivia ja näkevät esim. vain lääke- tai alkoholiongelman.

( Paniikkihäiriö/ potilasopas – Jukka Turunen)