Miten ihmistä ruvetaan nimittämään Pieruksi.Sellainenkin lempinimi löytyi eräältä sittenmmin myös jääkiekkoilijana kunnostautuneelta heinäpääläiseltä 70-luvulla,sillä vuosikymmenellä kun Ouluyhtiö oli vielä Ouluyhtiö ja poikain pallopeleissä Heinäpään pelloilla tuo mädältä kananmunalta tuoksahtava haju jota tehdä ympärilleen levitti oli vain rahan hajua.

                      Että heinäpääläiset jos ketkään tiesivät miltä raha haisee.Se haisee mädältä kananmunalta.

                      Ja tuolla mädän kananmunanhajun seassa sai eräs poika itselleen lempinimen Pieru kuten kaikki jonkin itseään rassaavan nimen saivat.En tiennyt tuon nimen alkuperää ennen kuin aikuisena kun kerran istuessani eräässä paikallisessa kapakassa. Oli nimittäin niin että pojat olivat olleet pelaamassa Keskarilla pesäpalloa ja yksi pojista oli omistanut mailan ja pallon.Hän oli pelissä mukana ja hänen mailallaan pelattiin.Ja tietysti niin kuin moni muukin Heinäpään Haukoista ja lepattavista kangashousuista pitkälle uralleen ponnistanut tämä poika oli kovasti voitontahtoinen yksilö.Hän ei kuten Heinäpäässä usein oikein ollut altis ottamaan turpiinsa saati sitten häviämään.Mutta koska hän siinä pelissä ainakin tuon jutun mukaan oli hävinnyt tai ottanut muuten vain nokkiinsa jostakin asiasta hän oli päättänyt, että koska nämä pelivälineet ovat minun ja koska minä en tämän pelin tyyliä oikein nyt hyväksy niin minäpä otan tästä nämä mailat ja pallot ja lähden litomaan – siinäpähän sitten pelaatte keskenänne vaikka taskubiljardia.

                      Ja näin kertoo legenda juuri tuosta hetkestä lähtien tämä yksilö sai kantaakseen muiden lemppareidensa ohessa myös nimeä Pieru.Häipyi kuin pieru Saharaan.Saatoin kuvitella miten muut pojat olivat pitkään ihmetelleet tuota äkillistä kimpaantumista ja sitten ikään kuin asiaa itselleen selittääkseen alkaneet naureskella että sehän häipyi kuin pieru Saharaan.

                      Siitä juttu sitten oli levinnyt eteenpäin Heinäpään katuja pyyhkivänä legendana – joo se on semmonen vähän leuhka tyyppi, vetäs hernettä nokkaan, otti mailat ja muut ja häipy ku pieru Saharaan…Ja pikkuhiljaa tuon legendan siivittämänä kaverista tuli Pieru.Joo, sehän on se Pieru joka sillon siellä Keskarilla otti ne kamat ja häipy ku pieru Saharaan..

                      Ja niin kaikui taas pikkujätkien naurunräkätys pitkin Heinäpään mädän kananmunanhajuisia katuja, sellutehtaan pitkä piippu mulkoili taivasta punaisine lamppuineen kuin mykkä jumala, seuraili naurua, ihmetteli ja tuprautti paksun savupilven sisuksistaan kuin huokaisten.

                      Että ihan Pieru…