Lissu käveli sisälle.Rostila katseli sen pakaroita niin kuin olisi nähnyt unen kumpuilevan maiseman edessään, persvaon ja siitä eteenpäin kiihdytysajojen autot jotka kaasuttivat kiihkeinä ennen lähtöä, pulssin joka kohosi äkkiä kun näki nuo pakarat ja kiihottui ja tunsi että piti saada aikaiseksi jotain muutakin kuin aivo-orgasmeja ja hän tumppasi tupakan lasipurkkiin, käveli sisälle ja hän ajatteli taas, että kaikki oli pelkkää ruhjoutumista, pää edellä asvalttiin, kaikki murskana vaikka kuinka olisi halunnut lentää, haaveilla.Jotenkin tuli olo että hän oli perheensä ja entisen vaimonsa ja lastensa kanssa jo haaveillut haaveillut, nähnyt mitä siitä oli tullut, sen aika ei enää ollut, nyt oli jonkin muun aika eikä hän oikein tiennyt mitä tuo muu oli mutta sen täytyi olla jotain muuta kuin se mitä hän oli jo kokenut.

- Et oo töitä saanu,Lissu istahti keittiön pöydän taakse ja joi lasiaan tyhjäksi,Rostila lysähti sohvalle ja sanoi ettei niitä ainakaan vielä ollut löytynyt.

- Vaikka kävit sen kurssin,Lissu naurussa oli lievää ivallisuutta.

- Niinpä, Rostila vain tokaisi.Hän ei jaksanut ruveta miettimään tuota kurssia jossa oli hypitty ruutua ja kuvailtu omaa elämäntarinaa, näytelty improvisaatiota, käyty Kalajoella kokeilemassa toisen syliin kaatumista, syväanalysoitu oman elämän käänteitä ja psyyken ongelmia, harrastettu kaikenlaista tanssimisesta lähtien.Hän oli käynyt kyselemässä joihin yhdistelmätukipaikkoihin mutta kaikkialla maisteria ja sen ansioluetteloa oli katseltu pitkään ja mietteliäästi, oli vain alkanut tuntua siltä ettei hän oikein enää kelvannut minnekään,sitten hänestä oli alkanut tuntua siltä että oliko silläkään enää väliä.

- Haluaisitko sää käydä saunassa?

- Miksei.

- Mää voin laittaa saunan päälle.

- Ei kai se pahaa tee..

                      Rostila katseli Eerolan maalaamaa kukka-akvarellia ja koukeroitsi jotain ajatusta siitä että oikeastaan oli kummallista että Lissu oli säästänyt nuo kuvat niin kuin se olisi rakastunut silloin aikoinaan Eerolaan todella vakavasti,sitähän sekin mielipide Sarkassa oli edustanut, se missä se sanoi Eerolan sanoneen että Lissulla kyllä oli tahtoa mutta ei viivaa mikä lausuma kuulosti klassiselta projisoinnin malliesimerkiltä koska Eerola kuulosti vain purkaneen omia epäonnistuneita taideprojektejaan Lissuun.Lissu oli nainen, naisilta puuttui tahtoa vaikka viivaa olisi ollut vaikka muille jakaa.Mahtoiko Lissu edes tajuta sitä vai oliko se ollut Eerolaan niin lääpällään että katseli vieläkin noita kuvia kuin entistä taiteellista poikaystäväänsä ja mainospiirtäjää haikaillen.

                      .Pitkä matalassa hyllyssä oli kirjoja laidasta laitaan ja nurkassa ikkunan edessä kuntopyörä.Lissu oli puhunut Eerolan tauluista silloin kun he olivat nähneet ensimmäistä kertaa Oulussa hänen eronsa jälkeen.Se oli tullut jonkun uuden poikaystävänsä kanssa Uudenkadun valoristeyksessä vastaan ja ollut hyvin hämmästynyt Rostilan nähdessään, ihmetellyt että oliko Rostilankin Oulussa.Rostila sanoi muuttaneensa vuotta aiemmin eron jälkeen kaupunkiin.Lissu oli ollut melkein kiukkuinen kun hän ei ollut ottanut yhteyttä.Rostila ei ollut jaksanut alkaa selvittämään millaisessa kaaoksessa hän sen ensimmäisen vuotensa oli viettänyt ikään kuin olisi joutunut juoksemaan painajaisesta toiseen tai sitten istunut paikallisissa kapakoissa turruttamassa päätään kaikesta tapahtuneesta.He olivat kuitenkin menneet Sarkkaan kaljoille, Lissu kysellyt kuulumisia.Kun sen poikaystävä oli yrittänyt sanoa peräloosissa jotakin Lissu oli kivahtanut tylysti tyyppiä vain olemaan hiljaa kun Rostila, sentään kirjailija piti puhetta.Silloin Rostila oli ensimmäisen kerran ajatellut että hänen ja Lissun suhde oli aina ollut jotenkin omituinen.Oli kuin Lissu olisi suvainut ihailla häntä vähän liikaakin.Rostila oli katsellut Lissun poikaystävää enemmän peloissaan kuin ilahtuneena Lissun sanoista.Siinä Lissu sitten oli pyytänyt häntä kylään, sanonut että tuu ainakin kattoon Eerolan tauluja.Eerola oli heidän yhteinen tuttavansa 80-luvulta kun Rostila oli vähän aikaa ollut samassa mainostoimistossa töissä Eerolan kanssa ja Lissu seurustellut sen itseään toistakymmentä vuotta vanhemman aadeen kanssa.

 

Ovi kolahti auki.Rostila säikähti kuollakseen ja kierähti pois Lissun päältä.Lissu jäi makaamaan selälleen ja nauroi ivallisesti: - Mitä sää nyt meet pois..

- Se on Eerola vittu…

- Ekkai sää sitä pelekää..

                      Rostila ryntäsi pystyyn ja ryömi sängyn alle.Sinne tuskin mahtui ja paljas lattia tuntui kylmältä paljaalla vatsalla, munat tuntuivat hieroutuvan kipeästi lattiaa vasten.Vitun Eerola, miksi sen nyt oli pitänyt tulla.Ja mitä kotista hänen oli pitänyt ruveta Lissun kanssa leikkimään kun tiesi sen seurustelevan Eerolan kanssa.Paska perverssi ämmä saatana.

- Täällähän ollaan valmiina, Eerola kuulosti sanovan.Sitten housut tipahtivat Rostilan silmien eteen lattialle, paita, sänky narahti.

- Totta kai mää oon valamiina sulle..Lissu nauraa kihersi.

                      Kun Rostila kömpi sängyn alta hän näki vain Eerolan paljaan takapuolen soutamassa Lissun päällä.Rostila otti kaapin päältä ison kukkamaljakon ja käveli Eerolan taakse, kohotti maljakon lyödäkseen tuolta kusipäältä kallon halki…

 

Sauna oli samanlainen pieni koppi kuin heillä Lopella, kenkälaatikon kokoinen kiuas seinässä kiinni.Rostila ajatteli taas pakkomiellettään.Ehkä se olikin jokin tervehdyttävä voima joka varoitti häntä ryntäämästä mihinkään suhteeseen.Ettei hänellä vain pitkän avioliiton jälkeen ollut mitään voimia ruveta seurustelemaan kenenkään kanssa.Että se olisi ollut samaa kuin hyppääminen pää edellä ranskalaiselta parvekkeelta.Tuskainen olo palasi ja hän viskasi kauhallisen vettä kiukaalle.Kylppärin ovi aukesi.

- Tulin pissalle..

                      Saunan lasioven läpi näkyi miten Lissu käveli pytylle oven kulman takana ja istui alas.Rostilasta alkoi tuntua että koko ämmä oli joku perverssi sekoilija jonka luokse hänen ei enää millään olisi pitänyt tulla.Pelkkä kuvitelma Lissusta pytyllä oli saada hänet hulluksi.Alkoi vain tehdä mieli seksiä eikä hän ollut aivan varma etteikö Lissu härnännyt häntä tahallaan.Ehkä se olikin juuri sellainen pervo kuin hän aina oli kuvitellut sen olevan.

- Tässähän me ollaan ku sisko ja veli ,se huuteli kulman takaa.

                      Rostila ei ollut enää varma kumpi heistä oli sekapäisempi.Mitä vitun siskoja ja veliä he oikein olivat.Mitä näytelmää Lissu oikein päässään näytteli.Hän itse ei päässyt eroon kuvitelmasta Lissun paljaista pohkeista.Pytyltä noustuaan Lissu vilkaisi saunaan.Rostila tunsi itsensä lähinnä typeräksi, päässä humisi, naitatti ja vitutti yhtä aikaa ja hän viskasi löylyä, mieleen palasivat hämärästi perheen kanssa saunotut hetket, kauhakin oli samanlainen ruskea rypyläpintainen kippo kuin heilläkin silloin kun hänellä oli ollut perhe, vaimo ja kaksi lasta.Ja nyt hän istui siinä saunassa kuuntelemassa naista jonka mielestä he olivat kuin sisko ja veli.Hän ei käsittänyt koko jutusta paskaakaan ja epäili että Lissun tapaaminen ei sittenkään ollut ollut hyvä asia.Ehkä hän oli vain halunnut nähdä jonkun naisen,tuntea oman halunsa taas elpyvän kaikkien niiden outojen pakkomielteiden jälkeen.Lastata nyt jumalauta oven edusta täyteen tuoleja ettei vain hyppäisi alas unissaan.

 

- Tämä on sitä todellisuutta..

- Mitä vitun todellisuutta?

- Sitä missä sun pitää nyt elää.

- Just niin.

- Ja muistaa lapset..

 

2.

 

Saunan jälkeen hän vain äimisteli pyyhe lanteillaan korituolissa ja joi Lissun antamaan kaljaa tietämättä, mitä hän oikeastaan Lissun luona teki, ei hän ainakaan seksiä ollut hakemassa kun ei oikein jaksanut enää edes ajatella koko asiaa vaikka yöllä vielä niin kiihkeitä kuvia oli tuosta naisesta nähnyt ja sillähän mitä hän tiesi oli uusi poikaystäväkin joka oli aika ripeästi astunut sen evakkoonlähettäjän ja neuvostoarmeijan komendantin tilalle. Viemäriverkosto tuntui olevan juuri sillä hetkellä hänen kiivain rakastajattarensa, se imi siemeniä sitä mukaa kun hän keksi niitä sille tyrkyttää, ehkä ne jossakin jätteidenkäsittelylaitoksen saostusaltaassa yhtyivät muihin murheellisten miesten siemeniin ja perustivat kokonaisia siemenperheitä, eksyneitten siimahäntien uusyhdyskuntia.

            Lissu kuulosti makuuhuoneessa supattavan kiivaasti jollekin kännykällä. Ilmeisesti sille poikaystävälleen, koskienlaskijalle ja yksinhuoltajaisälle.Hän ei vieläkään ollut lakannut ihmettelemästä miten nopeasti Lissu aina blokkasi itselleen uuden miehen. Niitä tuli ja meni kuin ahnaita akkoja tarjouskupongit kourissaan alekaupan ovista sisään ja ulos.Kaipa se tiesi että baarit ja tanssiravintolat pursusivat eronneita ja yksinäisiä keski-ikäisiä miehiä kuin tarjouskorit alennussukkia - viisi paria yhden hinnalla.

            Ei paljoa naurattanut kun tuntui, että hänestäkin oli tulossa pelkkä alennussukka.

            Tai sitten se piti aina itseään tyystin syyttömänä eroon niin ettei uuden miehen hankkiminen tuottanut sille mitään erikoista päänvaivaa.Sehän vaan oli saanu lähöt, joutunut evakkoon tuon entisen julmurinsa käsittelyssä, viaton uhri joka jossain mielensä syvyyksissä lähinnä kaiketi vannoi kostoa koko miessukukunnalle vaikka niitä tilapäisesti sukupuolisten halujensa tyydyttäjänä käyttikin, vieraan vallan sotilaita.

 

tommonen saatanan riitasa horatsu, kato vähän, tolla menolla se riitelee muutamat miehet vielä altaan, syyttää niitä kaikkia erosta ja mistä vaan, huomaa ykskaks olevansa vähän yli viiskymppinen sinkku, vanhapiika niinku ennen näistä luuta-akoista sanottiin kun ne matkas kyöpelinvuorelleen sapattia pitelemään ja miettimään mitä vittumaista nyt naapureille keksis ja mitä se onkaan kohta, kulmakunnan kauhu, koukkukätinen vanaha muori jota kaikki kakarat pelkää ku se kähisee ovensuusta ku laho uuni..

 

- Se Junttila tulee tänne, se tuli sanomaan olohuoneen ovelle vaikkei mitään ovea ollutkaan vaan suora aukko eteiseen ja siellä ovi makuuhuoneeseen, koko asunto täytetty pienillä koriste-esineillä, lasikissoilla, tauluilla.

- Jaa, hän sanoi kun ei oikein tajunnut miksi se taas piti kutsua poikaystävänsä paikalle kun hän oli siellä, sen se teki aina ja hänestä oli alkanut tuntua, että se todellakin poti jotain toistamispakkoa, dramatisoi elämäänsä kahden miehen kaksintaisteluksi. Sen isä oli kuollut kun se oli ollut kolmentoista ja äiti ottanut toisen.Suunnilleen kaikkien Lissun miesten kohdalla hän oli joutnut saman tilanteen eteen - hän kirjailija oli suuri Lissun ymmärtäjä,aivo-orgasmien tuottaja, ja se satunnainen poikaystävä, joka pöydän toisella puolen mulkoili tätä suurta kirjailija oli pelkkä mulukku joka mistään mitään tajunnut, taliaivo jonka vähäiset aivosolut eivät voineet käsittääkään niitä valtavia aivo-orgasmeja, joita hän kirjailija ja suuri nero pystyi Lissulle antamaan.

            Lissun uuden poikaystävän tulemus kävi niin nopeasti, että hän ei ehtinyt edes vaihtaa vaatteitaan päälle kun ovikello jo soi.Siinä hän istui pyyhe lanteillaan, yläkroppa paljaana keskellä Lissun olohuonetta kun tuo koskimeloja karvaisine käsivarsineen asteli sisään.

- Jaa se kirjailijakin on täällä, se sanoi kun ällistyksekseen huomasi hänet. Draama alkoi kehittyä. Koskenlaskijan sanoissa oli silkkaa vittuilun makua mutta Rostila ei jaksanut reagoida, toisaalta hän ajatteli että pelkkä reagointi saattaisi johtaa tappeluun vaikka tajusikin tuon karvakäden sanojen johtuvan siitä että Lissu oli jo ehättänyt kehuskelemaan häntä sille vaikkei hän koko miestä koskaan ennen ollut nähnytkään, jotenkin koko touhu alkoi maistua jo liian perverssiltä, mitä paskaa se häntä kehuskeli, hän oli jo sille kertaalleen kapakassa sanonut että hän mikään kirjailija ollut, yhden epäonnistuneen novellikokoelman oli saanut aikaiseksi ja senkin bumerangina otsikkoon kustantajalta niin että vieläkin vitutti ja päätä pakotti.Ehkä se vain ressukka halusi tehdä itseään tykö, kehuskella tuntevansa tärkeitäkin ihmisiä.

            Koskienlaskijan käsivarsien paksuudesta päätellen hän voisi tappelun hävitäkin tai sitten tilanne riistäytyisi sellaiseksi raivopäiseksi välinselvittelyksi, josta saataisiin lukea seuraavan päivän iltapäivälehdistä ja myöhemmin tarkemmat yksityiskohdat Alibista tuhruisten mustavalkoisten kuvien kera siitä miten mies oli yllättänyt vaimonsa rakastajan munasillaan olohuoneesta ja miten asiasta olisi ensin keskustelu pari tuntia sivistyneesti ja herramiesmäisesti ihmissuhteiden kaikkia vaikeita ja ristiriitaisia piirteitä luotsaten syvällisesti kunnes humalatilan sakeutumisen myötä oli riisuttu muutama sivistynyt vaateparsi pois ja alettu perinteisempi suomalaiskansallisen jankkaaminen siitä nussitko sää mun muijaa vai et mikä jankkaaminen oli alkanut pikkuhiljaa sitten johtaa epämääräiseen  ja mieltä kiristäviin tasapelin tunnelmiin ja siihen että toinen osapuoli päätti viheltää sattumalta käsiinsä eksyneellä leipäveitsellä pelin kerta kaikkiaan poikki mitä tosiasiaa hän myös sitten poliisikuulusteluissa jaksoi toistella ystävällisesti rikoskomisaariolle monta kertaa että kun mää vittu en ennää jaksanu kuunnella sitä sen jankkaamista enkä mää sitä sen muijaa oo nussinu…

- Turhaan sää sille vinoilet, se on paljon fiksumpi ihminen kuin sä,Lissu pamautti melojan repliikkiin takaisin ja korosti vielä ettei meloja ymmärtänyt kirjallisuudesta yhtään mitään.

- En tietenkään,meloja tapali ääneensä itsesäälin sävyjä jotka näyttivät Rostilasta sopivan kovin huonosti noin lihaksikkaaseen vartaloon.

                      Kovin huonosti eikä meloja oikein näyttänyt tietävän mihin oloutua siinä olohuoneessa jonka sinisellä sohvalla lojui mies liki munasillaan,se empi kuin liikenteenjakajalla ennen kuin sai itsensä alas oven edessä  jugendnaista esittävän julisteen alapuolella olevaan tuoliin, mulkaisi Rostilaa kuin miettien miten aloittaa dialogi noin fiksun ihmisen kanssa, jota sen tyttöystävä oli ehättänyt kehuskelemaan enemmän kuin laki salli vaikka samalla Rostilaa huvittikin – niin kuin häntä nyt olisi suojellut jokin kuuluisuuden muuri, jonka yli karvakäsi ei uskaltanut rimpuilla vaikka miten olisi mieli tehnyt mosauttaa häntä turpiin saman tien.

Kuitenkin Rostila enemmän nolostui kuin ihastui Lissun sanoista, oli kuin se olisi pitänyt häntä kallisarvoisena lapsenaan, jota se puolusti tuon typerän pallonpotkijan vielä typerämmiltä mielipiteiltä.Rostilalle olisi juuri sillä hetkellä välttänyt vähempikin kirjallisuuden apologetiikka.Hän säikähti että karvakäsi saattaisi kuvitella hänen olevan samaa mieltä Lissun kanssa.Todellisuudessa hän ei  yleensä pyyhe lanteillaan ja liki munasillaan ollut koskaan juuri mitään mieltä eikä varsinkaan silloin jos naisen poikaystävä sattui pamahtamaan paikalle ihailemaan hänen vähäkarvaista rintaansa ja mahdollisesti omassa hatarassa mielessään ehkä pähkäsi mahtoiko tämä pyyheilina viittailla siihen, että Rostila olisi juuri äsken ollut kiihkeää intohimoisemmassa sukupuoliyhdynnässä sen naisystävän kanssa mikä epäilys ei Rostilastakaan olosuhteisiin nähden ollut edes kohtuuton vaikka hän uskoikin Lissun myös kertoneen miehelle heidän suhteensa platonisen luonteen ja pitkäaikaiseeen ystävyyteen perustuvan olemuksen; mutta kukapa mies sellaisia puheita aina todesta otti tai Lissun höpinöitä siitä, että hän oli mies joka tuotti sille nautinnollisia aivo-orgasmeja. Hetken hänestä tuntui että  olisi sitten ollut parempi roiskaista yöllä sieltä ranskalaiselta parvekkeelta alas, olisipahan säästynyt siltäkin kiusalliselta kotikutoisen  freudilaisen dramatiikan alkeiskurssilta jota Lissu näytti pyörittävän kuin joku kansanopiston näytelmäpiirin vetäjä keuhkot innosta puhkuen.Tai  siltä kirjallisuustuokiolta jossa Lissu selvästikin otti voimakkaasti kantaa kotimaisen kaunokirjallisuuden puolesta kaikenmaailman urheiluhulluutta vastaan, hyvä ettei vielä ruvennut tekemään valtion veikkausvarojen  uusjakoa saman tien.

                      Rostila yritti epätoivoisesti viestittää silmillään ja kaikilla mahdollisilla kasvojensa lihaksilla Lissulle, että tämä olisi antanut kirjallisuuden olla, mitäpä tuosta,sanojahan ne vain olivat, pelkkää paperia, sitä sai Pohjalaisesta viidellä eurolla viisisataa arkkia jos osti pelkkää kopiopaperia ja mikä kirjailija hän muutenkaan, pelkkä epäonnistunut luuseri joka koetti selvitellä lähinnä ranskalaisen parvekkeen aiheuttamaa itsetuhovimmaa Karvisen avustuksella. Mutta Lissu näytti lietsoneen itsensä jonkinlaiseen kotiyleisön kiimaan ja fanaattiseen raivoon joka ei muutamista silmänräpsyttelyistä piitannut, nyt olivat selvästikin suuremmat arvot pelissä ja Lissun oman päänsisäisen draaman kaari taittumassa kohti seuraavaa käännekohtaa, joka todennäköisesti piti sisällään yhdet Fiskarsin sakset  ja parit fileerausveitset ja melojan raivon joka sai sen tunkemaan nuo aivan muihin asioihin tarkoitetut kotitalousvälineet hänet mahalaukkuunsa ikään kuin tutkiakseen mitä paskaa moinen nero söi kun sai Lissulta noin voimakkaan kannustuksen.

                      Onneksi meloja näytti hallitsevan hermonsa tai sitten  se oli jo ehättänyt Lissun terapiassa menettää ne kokonaan, Rostila ei käynyt arvailemaan kummin päin oli käynyt, hän koetti istua sohvalla niin kuin ei siinä istuisikaan, temppu joka juuri sillä hetkellä vaati hänen kaiken energiansa sen ohella, että hänen oli koetettava pitää tuo pyyheriepu lanteillaan.

- Et ymmärräkään, Lissu mulkaisi melojan tuoliin kiinni ja naulasi sanoillaan sen otsaan  ääliötarran – meloja oli selvästikin ihminen joka ei kirjallisuutta tajunnut ja siksi sen oli syytä valita sanansa tarkkaan koska se  istui huoneessa jossa istui liki munasillaan mies joka ihan hetkellä millä hyvänsä saattaisi kohota kotimaisen kirjallisuuden terävään kärkeen.Ja melojan oli myös syytä muistaa että Lissun isä, rakennusalan yrittäjä oli aikoinaan 50-luvulla Lissun lapsuudessa ollut itsensä Haanpään ryyppykaveri joten melojan oli nyt syytä ymmärtää asemansa tässä kirjallisessa hierarkiassa pelkkänä vesikannun kanniskelijana ja olla hiljaa kun suuret sielut keskittyivät pohtimaan syvällisyyksiään.Tuo munasillaan istuva kaljamahainen mies oli kuitenkin mies joka pystyi tuottamaan pelkillä sanoillaan Lissulle aivo-orgasmeja, saavutus josta meloja ei pystynyt edes näkemään unta.

                      Kesällä kun he olivat nähneet kaupungilla he olivat käyneet Lissun kanssa kahvilla Sokeri-Jussissa, vanhassa sokeriaittaan rakennetussa kahvilassa jokisuistossa,Rostila kertoillut erostaan, itsestään ja saanut Lissun katselemaan itseään jotenkin oudosti,hän ei ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut asiaa mutta nyt kun Lissu kesken hänen sekavien höpinöittensä oli tokaissut, että se sai hänen sanoistaan aivo-orgasmeja Rostila oli hätkähtänyt ja ruvennut miettimään, että millainenhan heidän ystävyytensä oikeastaan oli ollut tai mitä hän siitä itse oli kuvitellut, hänellä oli enemmän orgasmiin pyrkivät vaikutelmat liikkuneet jalkojen kuin korvien välissä ja hänestä oli alkanut tuntumaan ,että hän on Lissulle joku guru jonka pitäisi seuraavaksi koetella onneaan tämän opetuslapsen viettelemisessä.

                      Ja nyt tuo aivo-orgasmeja tuottanut guru istuskeli siinä pyyhe lanteilla kuin mantransa kadottanut idiootti, olisi ehkä mieluiten pohtinut omia syvällisiä pakkomielteitään mutta alkoi samalla jollain kitkerällä, melkein huvittuneella tavalla tajuta, ettei faneja erikoisemmin kiinnostanut idolinsa sielunelämä, sama mistä paskasta sitä ne hitin ainekset kaivoi kunhan saundi oli hyvä ja melodia tarttuva.

            Lissu oli tietysti tapansa mukaan tietysti jättänyt kertomatta, että hän oli jo siellä. Yllätysmomentti piti säilyttää. Se tuli melojan takaa ja hän oli näkevinään sen kasvoilla silkan pirullisen virnistyksen, ohjaaja joka nautti siitä miten se on tällä kohtauksellaan saanut kaksi miestä tukalaan tilanteeseen.Ehkä Lissun olisi pitänyt ryhtyä joksikin tutkijaksi joka kiusasi pakkomielteillään viattomia rottia.Mutta kun sillä ei niitä ollut se käytti eläviä miehiä, kävihän ne nekin rotista.Se tosiaankin piteli lankoja käsissään.Rostila oli näkevinään heidät kaksi eronnutta miestä sätkimässä narujen päissä kuin avuttomat nuket, Lissu siinä häärimässä lankojaan kuin ohjaaja joka itsekään ollut varma lopputuloksesta ellei se sitten ollut jo fantasioissaan sen lopputulemankin nähnyt, Rostilasta tuntui että hän meni kohta potkimaan sitä perseelle, kehottamaan keskittymään teatteritaiteeseen jossakin muualla kuin olohuoneessaan vaikka se lehtitietojen mukaan monen verisen ja humalaisen draaman päänäyttämönä suomalaisessa komediaperinteessä toimikin.

            Hän oli kuulevinaan melojan äänessä silkkaa soraa pureksivan hymypatsaan iloa hänen näkemisestään, kerran he olivat ohimennen nähneet pubissa ja Lissu silloin esitellyt hänet kirjailijana.Hänen vaatimaton pyyntönsä siitä että jättäisi moiset statukset väliin oli mennyt siltä tyystin ohi korvien -sen seurassa ei vähempiarvoisia ollutkaan.ikään kuin se olisi loihtinut omaan mieleensä hovin missä se liihotteli ylhäisenä, yksinäisenä kuningattarena,onka seurassa suorastaan parveili kuuluisia kirjailijoita ja taiteilijoita.

- Ja sää et ymmärrä kyllä kirjallisuudesta yhtään mitään,Lissu hönki aggressiiviseen tapaansa draamaa vauhtiin. Sille oli taas kerran sattunut pöljä poikaystävä joka ei taiteesta ymmärtänyt paskaakaan, pelkkä typerä pallonpotkija. Pöljä poikaystävä  ja pallonpotkija istahti toiseen korituoliin ja näytti kyllästyneeltä ja vähän yllättyneeltä moisesta aggressiivisesta avauksesta.Hän koetti häpeissään peitellä pyyhkeellä sitä mitä peittää pystyi.Koskimeloja tuijotti kuin olisi koettanut keksiä oliko tuo pyyhekin jokin vihje johonkin mitä se ei juuri sillä hetkellä oikein tarkkaan pystynyt hahmottamaan.

- Se kävi saunassa, Lissu helpotti melojan oloa vaikkei meloja näyttänyt olevan aivan vakuuttunut siitä liittyikö saunomiseen ehkä joitain muitakin palveluja.

            Lissu oli jaksanut juoruta hänelle tuopin ääressä miten meloja oli aikoinaan uuvuttanut entisen vaimonsa, nykyisen alkoholistin ja kunnan julkijuopon kiikuttamalla sille joka syksy niin paljon marjoja, että se oli ollut läkähtyä pakastamiseen ja marjojen putsaamiseen. Herra Hyveeksi se poikaystäväänsä haukkui sen selän takan ja hän oli taas kerran ihmetellyt, että se teki sitä ja samaa hänen seurassaan jokaikisen tyypin kanssa, kaikki se oli hänelle käynyt haukkumassa ja hän vain ihmetteli ,että minä pikkumussolinina se häntä oikein piti, kirjailijana ja kansanhuudattajana, varsinaisena naistenmiehenä, niin suurena idolina ettei sitä uskaltanut sormellakaan hipaista, aivo-orgasmeja tuottavana guruna johon säilöä kaikki toteutumattomat haaveensa ja unelmansa, johon liruttaa kaikki toiveiden purosensa niin että niistä alkoi kasvaa sellainen vaatimusten valtameri ettei sen yli ihan mitättömällä purrella seilattukaan.

- Hae mulle kalijaa, Lissu sanoa paukaisi äkkiä melojalle senkuuloisella äänellä, ettei niitten parisuhde näyttänyt elävän ainakaan kukoistavinta ja hedelmällisintä aikaansa.

- Hae ite kalijas, meloja pamautti takaisin yhtä pahantuulisena ikään kuin olisi jo aikoja sitten saanut tarpeekseen roolistaan Lissun kaljakuskina.

- Sää et ymmärrä mitä ystävyys tarkottaa, Lissu alkoi uhkailla. Hän koetti häivyttää itsensä mahdollisimman taka-alalle.Perhe-terapeutiksi hänellä ei siinä kunnossa ollut mitään hinkua.

- Aina saa olla sulle sitä kalijaa kuskaamassa, melojan ääneen oli alkanut tulla valittavan itkuisa sävy mitä hän ei oikein pitänyt sopivana noin karvaiselle miehelle.Lissu vain naurahti kuin ei olisi pitänyt miehen valituksia minään, korkeintaan osoituksena äärimmäisen epämiehekkäästä käyttäytymisestä,silkkana ruikutuksena johon eivät sortuneet kuin ämmät.

- Käyt nyt vaan hakemassa.

            Lissu kuulosti hermostuvan aivan tosissaan, se ei sulattanut alkuunkaan, että oli joutunut tekemisiin homo sapiensin maskuliinisen sukupuolen tyhmimmän edustajan kanssa.

- Aina vaan mankumassa kalijaa, tuon maskuliinisen sukupuolen edustajan ääni oli saanut entistä valittavamman sävyn. Hänen alkoi käydä meloja sääliksi, suurta taistelua ei tainnut tullakaan.Peli näytti selvältä, Lissu oli tehnyt tuosta eronneesta melkein aikusien tytön isästä pellen, juoksupojan jolla haetutti kaljaa aina kun halusi, kuskautti itseään sen autolla ja jos mies ei suostunut sai jalkapallojoukkueen huoltaja liittyä Lissun puolesta huoletta viemäriverkoston siementäjiin.