Olin paikallisessa neuvolassa ottamassa influenssapiikkiä. Siinä odotellessani kuuntelin, kun vanha leskimies nauratti vieressään istuvia tyttöjä, jotka eivät  tytöttelystä pahastuneet, päinvastoin nauroivat, että hyvähän se että tämmösiä vanahoja akkoja vielä tytöksi mainitaan. Siinä sitä leppoisaa juttua piisasi, evakot käytiin läpi, Karjalasta oli tultu ja sodat koettu muutenkin. Sain vuorollani piikkini ja kun lähdin pois sieppasin kävelysauvani kaapin nurkasta.

-Sulta unohtu sukset, sanaili tämä vanha tytöttelijä minulle ohimennessäni, minä käännähdin ja sanoin, että eipä tuota ole luntakaan vielä maassa ja sitten vielä huomautin kohteliaasti, että kun olen jalkaani saanut tekonivelen on tuo kävely vielä vähän vaivalloista ja siksi kepit.

                      Äijä mulkaisi minua vähän pahasti mutta sanoin sille, että ymmärrän kyllä että sillä nyt huuli lensi, kun oli tyttöjen seuraan päässyt, leskimies mitä yhtään olin ymmärtänyt ja meillä miehillähän se tahtoo olla se vika, että aina kun naaraan näemme alkaa se suu käydä vähän enemmänkin sinne vitsilingon puolelle.

                      Äijä mulkaisi nyt minua entistä ikävämmin, olisi varmaan vääntänyt nenääni poskelle, kun kuuli vittuiluni, naiset tuntuivat pitelevän tirskumistaan, en tiennyt vaan suunnistin ovesta ulos ennen kuin mitään erikoisempaa pääsi tapahtumaan.