Silmäluomet tuntuivat tahmeilta niin kuin avonaisen ikkunan takana olevat koivut olisivat yön aikana päättäneet siementää kaiken siitepölynsä niille siinä turhassa toivossa, että silmäluomet alkaisivat ripsiensä välistä puskea uutta koivua tähän maailmaan. Hän haparoi luomia auki kun kuuli jostakin etäältä Liisan äänen, paksu peitto oli tahmaantunut jalkoihin isoksi mytyksi ja sitä piti potkia pois, huoneessa haisi kuin jossakin pölyisessä paikassa ja kasvoilla tunsi ulkoa paistavan auringon lämmön kuin kevyen käden kosketuksen.

 - Pekka soitti...

            Se oli Liisan ääni ja tuli lähelle, hän sai silmänsä auki, hieraisi vaistomaisesti tahmeita silmäkulmia sormillaan niin kuin olisi ollut vaikeaa saada silmiä auki.

- Pekka, hän ihmetteli selällään maaten, oli sunnuntaiaamu eikä kellokaan varmaan vielä enempää kuin vähän yli yhdeksän, minkä takia se nyt olisi soittanut.Housuissa tuntui kevyt pullistus. Liisa selitti että Pekka olisi halunnut heidät molemmat patiolle, se tuli istumaan viereen, vanha sänky notkahti kun patja antoi periksi.

 - Patiolle, hän ihmetteli ja tuijotti korkean hyllyn päällä olevan televison pölyyntynyttä kuvaruutua josta niin kuin näki Liisan selän hämäränä hahmona. Liisa selvitti että sillä oli jokin juttu jonka se halusi kertoa, oli luvannut tarjota kaljatkin, se ei halunnut lähteä ja senhän piti olla pojankin kanssa niin että se oli luvannut kysyä häneltä vielä.

 - Se sano että se juttu sua varmaan kirjottajana kiinnostas.

 - Vai semmosena se mua pitää, Rostila naurahti,semmoisenhan ne ihmiset kirjailijoita pitivät, ne saattoi soittaa sunnuntaina aamusta ottamaan patiolle kaljaa, hän tunsi jokin tympeän maun nousevan suuhun, hieraisi taas silmäkulmiaan, kohosi puolipystyyn asentoon, silitti Liisan kättä ja sanoi että piti mennä vessaan ja pesemään silmät, tuntui kuin koko lähitienoon koivut siitepölyineen olisivat päättäneet pitää hänen silmäluomiaan jonakin kehityskelpoisena maa-alueena.

            Kasvot näyttivät turpeilta vessan peilissä, kylmä vesi sai silmät vähän virkistymään vaikka mielessä pyörikin hapan ajatus siitä miten Pekka ja senlaiset pitivät ihan itsestään selvänä että hän voisi lähteä patiolle, mikähän ihmeen juttu se sitten oli, totta kai hän tulisi, juoppo kirjailija vai mikä hän sen silmissä oli, ei pitänyt kyllä itse itseään enään juuri minään sen jälkeen kun kokoelma oli palautettu kustantajalta, avioliitto hajonnut, lapset muuttaneet äidin kanssa Helsinkiin ja hän takaisin pohjoiseen asustelemaan yhteen äidin omistamaan asuntoon kun muutakaan suuntaa ei ollut keksinyt, sitä samaa paskaa hän ei enää jaksanut, ei osannut ajatella asiaa sen enempää, paha maku piti pestä suusta pois ja harjan työntäminen suuhun sai heti refleksit toimimaan ja raju yökkäys purkaantui suusta ulos niin kuin siitepölyä olisi kertynyt kilokaupalla nieluunkin, seassa oli vertakin, inhottavan näköistä kirkkaan punaista verta valui liman seassa lavuaarin kaakeloidun valkoista pintaa pitkin viemäriin, limakalvot tietysti ärtyneet, ei ihme että ajatus patiolle menostakin sai hänet ärtymään ja ajattelemaan että uikoon jokainen omassa paskaojassaan, Pekkakin, mitähän helvettiä se jo aamusta oli alkanut kaljaa ottamaan, naimisiin menossa oleva mies, hän oli käsittänyt että se sen kihlattu oli siinä asiassa pannut sille tiukan kurin, pakottanut sen melkein lopettamaan moisen dokailun.

 - Se tarttee jonkun tekosyyn Jaanalle ja sano että sä voisit kertoa Jaanalle että sää pyysit sitä kaljoille, Liisa selvitti hänelle alakerrassa kun hän oli saanut kavuttua vastaparketoidut remontoidut portaat alas ja muisti taas miten tiukassa parkettien alla ollut lastuvanerilevy muovimattoineen oli ollut kun sitä edellisvuoden kesällä oli revitty irti.

- Vai niin...

            Kahvi maistui kitkerältä ja väkevältä ja hän hymähti Liisan sanoille. Hän tekosyynä? Siitähän olisi voinut jo vaikka loukkaantua mutta Liisa jatkoi puhumalla taas siitä miten Pekalla oli joku juttu joka hänen piti ehdottomasti kuulla, oli se halunnut Liisankin sinne mutta Liisa sanoi ettei se voinut lähteä.

 - Mikähän juttu sillä sulhasella, taas joku polttariporukka maalannut sulhasen vihreeksi...

            Viikkoa paria aikaisemmin kun oli nähty sitä, tuleva sulhasta se oli kertonut miten Englannissa joku polttariporukka oli päättänyt maalata sulhasen vihreäksi mutta maali oli ikävä kyllä ollutkin niin tiukkaa sorttia ettei sitä oltu saatu ilman tuhottoman kalliita ihonsiirtoja pois enää sulhasne iholta, hän oli naurahtanut Pekalle jutun kuultuaan että kiitos vinkistä. Häät olisivat heinäkuussa, kihloihin ne olivat menneet keväällä seitsemän vuoden seurustelun päätteeksi.Hänen käsittääkseen se oli ollut aiemmin naimisissa ja eronnut niin kuin tuleva vaimonsakin.

- Kai mä voin mennä, ihan hetikö pitäs...

 - Siellä se istuu jo...

            Ulkona näytti olevan kirkas auringonpaiste, kesän tuntu ilmassa vaikka hän miettikin pitikö laittaa enemmän kuin teepaita ja takki, söi yhden leivän juustoa ja joi toisen kupin kahvia, kysyi Liisalta että haittasiko sitä kun hän lähti heti aamusta kaljoille.

 - Mee vaan...

            Känny soi uudestaan se kuulosti olevan Pekka, hän lähti käymään vielä vessassa ja sieltä palattuaan sai kuulla että Pekka oli jo kertonut jutun Liisalle, hän saisi kuulla sen kun tuli patiolle, patiolla paistoi jo aurinko lämpimästi kuulemma, hän hieraisi taas silmiään, pesemisestä huolimatta silmäkulmiin oli jäänyt kutiseva tunne kuin jotain pientä kihelmöintiä iholla, siitepölyhiukkasia siellä tunkemassa itseään ihon läpi, ainakin yrittämässä.

 

 Se istui yksin leveän päivänvarjon alla kaupungin keskustassa olevan ravintolan patiolla. Pieni rauta-aita kiersi patiota ja erotti sen taksiaseman rajaamasta kävelykadusta, pihakadusta, koivuihin teki jo lehteä vaikka hän muistelikin taas että etelässä kevät olisi jo kuukautta edempänä, puissa iso lehti, jokin haalea tunne häilähti mielissä, tytöt olivat käyneet pääsisäisenä ja hän oli porissut vanhemman jo aikusen kanssa kolme päivää koko ajan, nuorempi oli ollut aika hiljainen, ehkä siksikin että Kaisa oli ollut koko ajan äänessä, käynyt sitten maanantaiaamuna halaamassa ne junaan ja takaisin Helsinkiin, isommalla oli jo poikaystävä ja se tuntui ihastuneen siihen oikein kunnolla, poika kertonut kaisalle että se olisi halunnut tulla Ouluun ryyppäämään hänen kanssaan, kai se sitten oli kuullut että hän teki porukan kanssa käsikirjoitusta televisiolle, sarjaa, sitä oli tehty jo vuosi ja kevät tiiviimmin,kesäkuussa sen piti olla jonkinlaisessa kunnossa ja sitten ajatella sitä  millä nuoremman kesälomamatkan saisi rahoitettua kun oli jo tullut luvattua että se tulisi kesäksi hänen luokseen muutamaksi viikoksi.

- Terve, sen kädenheilautus oli laiska ja se makasi vähän veltossa puolimakaavassa asennossa ristikkokuvioisella patiotuolilla, isopäinen tikannäköinen tummatukka jonka otsa pyöristyi edestä kuin limppu jonka päältä tummat hiustöyhdöt syöksähtelivät  uhmakkaina alas kuin joltakin jyrkänteeltä.Hän vilkaisi sen puolikasta valossa välkehtivää tuoppia jona sisällä olut helmeili kirkkaanruskean ja punaisen sävyissä, sanoi sitten hakevansa kahvia, ajatuskin oluesta tuntui juuri sillä hetkellä hankalalta eikä rahaakaan ollut kovin paljoa.

            Viereisen pöydän harmaatakkinen mies tuli hänen perässään hämärään ravintolaan ja tiskille ja kysyi hänen tilatessaan kahvia vanhemmalta poskilihaksiaan valuttavalta tarjoilijalta että ai jaa sää tulit niinku illalla sovittiin...

 - Joo kyllä mä tulin, hän vilkaisi niskaansa kevyesti käännäyttäen viereen tullutta miestä joka vaikeni saman tien niin kuin hän olisi pilannut sen vitsin olemalla samaa mieltä.Hän ei ollut eläissään nähnyt miestä aikaisemmin.

- Mikäs nyt...

            Se tuntui valuvan tuolissaan alas, pitkä hoikka mies, aurinkolasit silmillä ja vasta siinä kahvia juodessaan hän tajuisi miten päissään se oli, naurahti että mikä tekosyy nyt piti keksiä ja hänet kutsua siihen patiolle, se sanoi että jos hän kertoisi sen tulevalle vaimolle pyytäneensä sitä kaljoille hän saattaisi saada tulvaisuudessa sata euroa siitä tekosyyn sepittämisestä niin että kiinnostiko ruveta valehtelemaan.

            Se alkoi kuulosta jo kiinnostavalta, kuin suoraan jonkun lipevän myyntitykin suusta tulleelta puheelta, totta kai häntä sata euroa kiinnosti, ajatteli jopa että niistä saattaisi olla apua Rosan kesälomamatkan järjestelyissä heinäkuussa, lentolippujen ostamisessa ja muussa.

- Mikäs siinä..kyllähän mulle aina sata euroo kelpaa...

            Tuntui niinkuin ne rahat olisivat jo kädessä ja häntä vähän hävetti kun oli tullut lähtiessä ajatelleeksi siitä kaikenlaista halpahintaista juoppojen kirjailijoitten hyväksikäyttämisestä.

 - Oikeestaan tää on Jaanan vika, se sanoi eikä hän ollut varma tarkoittiko se sitä että se oli niin päissään aamusta patiolla vai jotain muuta mutta se selvitti että Jaana sen sinne kilpailuun oli ilmoittanut ja siksi se nyt istui siinä litkimässä kaljaa, yö oli mennyt junassa ja sielläkin oli tullut ryypättyä niin kuin jo Helsingissä, se nimittäin oli ollut nelosella syksyllä alkavan uuden tietovisailun karsinnoissa.

 - Hermopeli sen visailun nimi, se sanoi ja hänestä näytti että ainakin vaimonsa kanssa sillä oli menossa jonkinlainen hermopeli kun häntä sinne patiolle oli kutsunut,se selitti millaisesta visailusta oli kysymys, vastauksia sai miettiä vain tietyn ajan, oltiin suljetussa tilassa, kilpailijalta mitattiin sydämenlyöntejä ja jos ne ylittivät tietyn rajan ja sykkeen sekin saattoi keskeyttää kilpailun, hän ei oikein tarkkaan jaksanut seurata sen selostusta ja siitä miten se oli studiossa pärjännyt, se uskoi itsellään olevan hyvätkin mahdollisuudet päästä itse visailuun mukaan missä sitten palkinnot alkaisivatkin olla huomattavia, kymmeniä tuhansia euroja.

- Sillä ehdolla saat sen sata euroaa että mä pääsen mukaan itse kisaan...

            Hän ihmetteli eikö sen tuleva vaimo sitten tiennyt missä se eilen oli ollut vai häpesikö se vain sitä että oli alkanut dokaamaan niin rankasti, Hesassakin se sanoi pistäneensä illan aikana melkein tonnin menemään.

 - Niinkö, hän naurahti ja tuli ajatelleeksi omia pieniä rahavarojaan ja tytärtä joka oli tulossa lomalle mikäli vain rahavarat antaisivat periksi tai mummu maksaisi matkan, hän saisi ehkä sarjasta lisääkin rahaa, ei mitään suuria summia, Kela veisi niistä osansa sovittelun nimissä.Se kysyi haluaisiko hän oluen, se oli menossa ostamaan uutta, tarjoaisi.

- Voin kai mä sitten ottaa, hän sanoi.

 - Tässä alkaa olla jo lämmintä, on ku kesällä.

 - Niinhän tuo on..

            Sinipaitaisia taksikuskeja seisoskeli kadun toisella puolen autojensa vierellä tupakalla ja takana varjostivat isot lehtevät koivut ruskeavetistä kaupungin läpi virtaavaa ojaa ja kaikki tuntui hetken kuin jostakin 60-luvun postikortista otetulta, sellaisissa ne koivut vielä paljon pienempiä kyllä.

            Kun se tuli takaisin tuoppeineen hän sanoi kuin anteeksipyydelleen että rahat olivat vähissä, tyttärien pääsiäisreissu tuntui vieläkin kun oli pitänyt maksella niitten junalippuja ja se oli pistänyt hänen budjettiaan sekaisin vaikka olikin lippuihin hitusen saanut avustusta sossusta jota sitä sitten taas leikattu tammikuisen liian pienen veroprosentin aiheuttaman ylijäämän takia ja sarjan rahat vielä odotuksessa, ne muutamat vaivaiset eurot jotka paikallinen media-alantulevaisuutta rakentava organisaatio heille oli keväällä pitkien sopimusneuvottelujen jälkeen valmis ollut maksamaan,enimmäkseen sitä oli tehty talvi innoissaan ja vähemmän innoissaan talkoilla tietämättä edes mahtoiko moinen tekele koskaan mennä kaupaksi.

 - Ja äiti sitten tietysti haukkuu että mä panin tytön pilalle täällä pääsiäisenä, hemmottelin vaan ja se saa hoitaa kaikki hommat, helppoohan mulla, hän koetti kääntää omaa valittavan kuuloista ääntään ironisemmaksi kun kuitenkin tyttöjen käynti oli piristänyt mieltä pitkäksi aikaa ja lapset, nuorempi, asui enimmän osan vuotta äitinsä ja sen uuden miehen kanssa.

            Se tarttui syöttiin ja naurahti että sen luona kävi asiakkaina paljon äitejä jotka valittivat miten niitten aina lapsen oltua isän luona viikonlopun niillä itsellään meni seuraavat pari viikkoa opettaa lapset taas normaalin elämän tavoilla, että vaikka isän luona tehtiinkin näin niin täällä tehdään näin.

 - Että kun isin luona saa tehä noin ja näin niin sitten pittää viikko selittää että täällä tehdään näin, se matki ääni venyen niin kuin se mielellään teki.

            Hän tuli ajatelleeksi että seuraavana päivänä tai jo sinä iltana tuleva morsian varmaan pitäisi sille puhuttelen siitä miten äidin luona elettiin vaikka miten oltaisiin oltu valtakunnallisen televisiokanavan visailukarsinnoissa.Se kuulosti omissakin korvissa vähän kaunaiselta.

 - Sellasia marttyyreitahan ne monet naiset on, hän sanoi vaikka ei oikein tiennyt miksi,

  teki mieli vain sanoa että ihan sitä hän ei tarkoittanut, ei itsekään tiennyt tarkalleen mitä, ajatteli että yleensä avioerolapset sellaisessa tilanteessa reagoivat muutenkin käytyään toisen vanhemman luona, hän ei entiseltä vaimoltaan ollut puhelimessa asiaa kysellyt, ajatteli että se oli niin kuin oli, minkä hän sille mahtoi.Ehkä sen ääni vain kuulosti niin virkamiesmäiseltä.

 - Toista tonnia meni illalla..

 - Missäs kävit?

 - Siellä mää pyörin vähän vaikka missä...

 - Millon sä sitten tiedät pääsetkö vai et.

            Se sanoi ettei tiennyt, kesän aikana kuitenkin, muistutti sitten että ne sata euroa olivat siitä kiinni että hän muisti sanoa Jaanalle pyytäneensä sitä kaljoille jos se kysyi, hän kysäisi että missä se nyt sitten oli ja se sanoi että sen äidin ja niitten kesäpaikassa,hän naurahti että mahtaisiko tuo uskoa sellaisia selityksiä mutta kun näki miten pätkässä se oli tuli vain ajatelleeksi että kai sitä nolotti se rahanmenokin, moni asia, olihan se asunutkin Hesassa silloin kun oli ollut naimisissa, tehnyt jonkun jutun radiollekin asiakkaittensa lääkkeiden ja viinan sekakäytöstä.

            Viereisessä pöydässä vähän vinottain heihin istui joukko naisia, nuori ja pari vanhempaa joista yhden vinot huulet tuntuivat olevan kuin koko ajan mutrussa, ajatteli että naisia ottamassa krapulakaljojaan, nuori tyttö alkoi selittää vanhemmille miten sitä väsytti siivota hotellihuoneita kun ei koskaan tiennyt mika siellä oven takana odotti, verisiä alkkareita, spermaisia lakanoita ja milloin mitäkin: - Aina kun aukasee oven niin pelottaa mikä siellä takana on...

            Se kuulosti melkein kauhuelokuvalta ja hän tuli ajatelleeksi että ne vanhemmat naiset saattoivat olla tarjoilijoita.Hän ei voinut olla vilkuilematta toisen hameen alta pilkottavia sääriä, se litki kaljaa ja näytti tulevan äkkiä humalaan, hän kysäisi miten kauan se oli jo siinä istunut ja se sanoi että yhdeksästä, tullut aamulla junalla, junassakin mennyt myöhään, se silmät lurpsahtelivat ja hänelle tuli olo kuin joskus itsellä ennen krapulassa kun alettiin aamusta uudestaan ryypätä ja oli väsynyt ja pehmeä olo kuin unessa vaikka vetikin viinaa ja kaikki tuntui vain jotenkin niin saatanan yhdentekevältä tai mukavalta ja maailman ääriviivat pehmeiltä.

- Mites teillä se sarja?

- Siinähän se, kesäkuussa pitäis olla myyntipaketti kunnossa.

            Se sanoi kunnioittavansa ihmisiä jotka jaksoivat tehdä sellaista työtä. Hän nyökkäsi. Kerran silloin kun oli tutustuttu se oli antanut hänelle yhden novellikokoelmansa luettavaksi, kiireistä innostunutta kohtuullista tekstiä mutta jotenkin sellaisella paahteella tehtyä että niistä aineksista olisi rauhallisempi ihminen vaivatta kirjoittanut kokonaisen romaanin.

 - Mitäs sinne maalle kuuluu.

            Se katsahti häntä silmät vinoina ja naurahti, hänellä alkoi taas särkeä vasemman jalan sääriluuta, juttua piti vaan jaksaa vielä kuukausi vääntää, kuntosalille olisi pitänyt päästä mutta polvessa tuntui joku outo kipu, säärtä särki niinkuin lauma tylsähampaisia rottia olisi alkanut jyrsiä luuta, hän vilkuili naisia, koetti arvioida tyttöjen ikää, muisti miten pääsiäisenä vanhempi tyttö  yhden kaksikerroksisen puutalon edessä oli alkanut kysellä häneltä muistiko hän miten vihainen hän kerran silloin sen ollessa viisivuotias oli ollut kun se oli luvatta juossut hänen perässään kadun toisella puolen olevaan kauppaan vaikka hän oli sille sanonut että sen piti pysyä pihalla eikä tulla yksin tien yli, hän oli ollut vähän hämillään kun ei muistanut mitään moisesta tapahtumasta, oli tullut vanha olo ja taju että se oli jo aikuinen nainen, seurusteli ja muisteli tuollaisia asioita, hän sanonut että ei hän muista, että kai hän sitten oli ollut vihainen, pelännyt että se jää auton alle.

            Se notkahti tuolissaan, näytti niin kuin nukahtaisi pian, alkoi haukkua sitä pientä maalaiskuntaa jonka sosiaalijohtajana se toimi, sanoi että ne paikalliset isäntämiehet ja poliittiset päättäjät olivat todella tyhmiä, eivät tajunneet mistään mitään kun niille koetti selittää miten vanhustenhuoltoa tai muita asioita olisi pitänyt suunnitella, hänen selityksiään ne ottaneet kuuleviin korviinsakaan, koeta siinä sitten olla sosiaalijohtajaa sellaisten tomppeleitten kanssa.

 - Sellastahan se on, hän vaivaantui kun ei muutakaan keksinyt sanottavaa pienten maaseutukuntien kasvavista sosiaalimenoista tai epävarmoista tulevaisuuden näkymistä jotka itselläkin olivat jo niin epävarmoja että niissä oli ihan tarpeeksi.

 - Ne haluu ajatellakaan asiaa vaikka miten niille koittas jankuttaa että ei ne rahat riitä, että pakko siinä jotain on tehdä...

 - Ehkei ne vaan haluu ajatella, pistää mielummin pään pensaaseen.

 - Just niin.

 - Jonkunlainen puolustusreaktio epävarman tulevaisuuden edessä, hän sanoi ja muisteli miten hän joskus nuorempana sivarina yhdellä isolla teollisuuspaikkakunnalla oli alkanut paikallisessa terveyskeskuksessa kysellä mitä ne oikein tekisivät jos puoli kuntaa työllistävä suodatinpapereita ja muita valmistava paperitehdas olisi mennyt konkurssiin, ne katsoneet häntä kaikki hoitajat ja muu terveyskeskuksen väki hyvin hiljaa.

            Tuli mieleen että olisi oikeastaan ollut kivaa olla samalla lailla tajuttomassa kännissä kuin sekin sitten nukkua väsymystä pois mutta ei ollut varaa, hän tiesi sen, parissa päivässä hän olisi onnistunut vain dokaamaan budjettinsa totaalisen sekaisin ja jalkaa olisi alkanut kaikesta rentoutumisesta huolimatta särkeä uudestaan kun rahahuolet kaatua hujahtivat krapulassa päälle tai kun alkoi ajatella että oli saattanut dokata lapsen kesälomareissun piloille,ei sellaista huvittanut tehdä kun muisti mitä edelliskesänä oli tapahtunut.

            Olut ei oikein maistunut, hän lipitti sitä hiljaksiin, se ei jaksanut kauaa haukkua työnantajiaan vaan alkoi äkkiä muistella yhtä asiakastaan, siitä olisi saanut vaikka jutun tehtyä, kova juttu se oli ollut, tyyppi suunnilleen tunnustanut tappaneensa niin että mitä siinä saattoi tehdä.

            Hän muisti taas miten se oli kerran kertonut olleensa koulukiusattu, kirjoittanut asiasta lehtiinkin sitten kun oli päättänyt lakata olemasta kiusattu ja avuton.

 - Se vaan tuli mulle kertoon..enhän mä sais puhua...

 - Tee Alibiin juttu..

            Se katsahti häntä kuin olisi hetken tosissaan miettinyt moista vaihtoehtoa.