Olen alkanut vakuuttua siitä, että Trump taitaa ilahduttaa suomalaisia poliittisen satiirin tekijöitä vielä toisenkin kauden. Monet minua tietäväisemmät politiikan kommentaattorit ovat olleet taipuvaisia näkemään asian samoin.

Katselin tässä taannoin naamakirjasta senaattori Wallacen puhetta jossakin omiensa tilaisuudessa. Tältä entiseltä yliopiston professorilta, 70 v. kysyttiin, mitä hän vastaisi jollekin – oletettavasti Keski-Lännen – nuorelle miehelle, kun tämä utelee homoavioliitoista.

Wallace vastasi aluksi ihan asiallisesti, että hän kehottaisi nuorta miestä etsimään itselleen vaimon – mutta ei sitten malttanut olla naurattamatta yleisöä tokaisemalla, että jos nyt satut sellaisen löytämään ikään kuin vihjaten nuoren miehen luuseriominaisuuksiin.

Yleisö palkitsi nokkelan kommentin hersyvällä naurulla niin kuin pitääkin omien joukossa.

 Ei tämä ylimielisyys mitenkään outoa ole, sitähän sai 1970-luvun seurailla ihan nokko, kun itseään edistyksen polun valoisimpina lamppuina pitävät opastivat tollompia oikean totuuden tielle. ja vaikka en Trumpista sen enempää perusta tai ylipäänsä enää politiikasta muuna kuin sivustakatsojana niin eipä näytä tämän demokraattien valopään taival presidentiksi kovin helpolta.

Muistelen Tsehovn sanoneen, että tavallisten ihmisten halveksimisessa ei ole mitään sankarillista.

Mot.