Kohtaus alkaa räjähdysmäisesti ja pahenee nopeasti täydeksi pakokauhuksi. Henkisinä oireina on usein kuolemanpelko, hallinnan menettämisen tai ”sekoamisen” pelko. Samaan aikaa ruumiilliset oireet tuntuvat voimakkaina: sydämentykytys, vapina, kylmät ja kuumat aallon, heikotus, yörrytys, hikoulu, silmäterien laajeneminen, vatsaoireet ja ilman loppumisen tunne. Liikahengitys saattaa laskea veren happamuusastetta. jolloin se aiheuttaa puutumista ja pistelyä etenkin suun ympärille ja käsiin.

Jälkioireina on usein voimakas väsymys, hämmennys ja huolestuneisuus. Useimmat paniikkihäiriöpotilaat pystyvät kuvailemaan ensimmäiset paniikkikohtauksensa hyvinkin tarkasti.

 

Itsetarkkailusta kierteeseen

 

Toistuessaan kohtaukset johtavat usein hyvin nopeasti itsetarkkailuun ja perusjännittyneisyyden lisääntymiseen.Tämä saattaa johtaa kauhun kierteeseen, jossa itsetarkkailu ja katastrofimielikuvat lisäävät edelleen ahdistuneisuutta: kehittyy paniikkihäiriö.

 

(lähde: Paniikkihäiriö/ potilasopas/ Jukka Turtonen)