Karhunpesä oli kamala paikka, kuka sellaisen paskan sisässä viitsi asua. Nainen ulvoi kuin palosireeni Mooseksen sytyttämän bensa-aseman vierellä.Siinä se mesosi tikkuaskinsa kanssa kuin pula-ajan pyromaani että luvattu maa, luvattu maa, kuka perkele tämmöstä hikistä haisevaa plänttiä oikeen kaipais perkele…joku vitun rähjänen maankolkka jossakin hevonvitun kuusessa saatana…

- Suomi saatana..nimikin on ku joku sadomasokistin painajainen…

- Suomi, suomi persettäs oikein kunnolla että tuntuu…

            Kuka olisi arvannut tätä henkilöä pyromaaniksi. Tulessa oli tuima tuoksu ja rekkalastillinen Tuomio-ojan johtamia demareita kuskattiin kellariin pohtimaan sivistyneistön roolia keskellä tätä kriisiä, jonka arveltiin johtuvan Mooseksen mielenterveydellisistä häiriöistä, murhamieshän se oli, kiivasluonteinen kansansa vapauttaja, humalainen harhanäkyjen näkijä.

            Eikä sellainen paskan sisässä asuminen ollut mitään metafysiikka, sitä vain asuttiin keskellä jätekasoja, ruvettiin ymmärtämään elämää tästä vähän vaikeaselkoisemmasta näkökulmasta. Niinpä nainen päätti siivota kaiken paskan pois maailmasta, ryhtyä eräänlaisiin puhdistustoimenpiteisiin. Ämpärillinen Andyä sinkoon ja sukset sekaan niin johan joltakin tukka suorastaan räjähti päästä, oli se sellaista hoitoa. Inhottavia otuksia nuo karhunpojat veikeät jotka kaiken sotkivat ja alleen paskoivat pihkatappea perseestään pursottaen.

            Jossakin torilla kulki tuliperseinen tohtori, varsinainen tohtori sykerö ja nauroi onnellisena kuin pikkutyttö auringon punaamin poskin, lauleskeli taas villistä lapsesta joka vaan juoksee ja juoksee, tuo tyttö karkuun kaikkea, kirmaa lupiinien luukuttamalla kedolla kesän kauneuden hurmaamana.

             Synkkä mies ajatteli kiimaisen ajatuksen, kauhistuttavan - miten housunpersaukset tohtorilla lötköttikään kuin olisi erinäisiä karhunpesään liittyviä tarpeitaan sinnekin toimittanut, ei ollut edes singollinen Andyä auttanut kaikkea poistamaan.

            Siivoja tuli hulluksi kun ei karhuja enää kestänyt eikä Andykään auttanut: syökööt paskansa nuo penikat hän ajatteli eikä sekään kelvannut metafysiikan laitokselle selitykseksi siihen miten tohtori sykerön pää työntyi persesilmän kautta kohti universumin sydäntä mistä hän kuun kuumottavan näki loistavan.Kaikkea tapahtui kunnes karhut heräsivät talviuniltaan  ja alkoivat tonkia kadonneen puurolautasen mysteeriota kera Mooseksen joka kerran viikkoon terapoi itseään pois pyromaanin paheista ja lupasi olla enää polttelematta pensa-asemia.