lauantai, 17. marraskuu 2018

Pitoa suksiin piikillä

Olin paikallisessa neuvolassa ottamassa influenssapiikkiä. Siinä odotellessani kuuntelin, kun vanha leskimies nauratti vieressään istuvia tyttöjä, jotka eivät  tytöttelystä pahastuneet, päinvastoin nauroivat, että hyvähän se että tämmösiä vanahoja akkoja vielä tytöksi mainitaan. Siinä sitä leppoisaa juttua piisasi, evakot käytiin läpi, Karjalasta oli tultu ja sodat koettu muutenkin. Sain vuorollani piikkini ja kun lähdin pois sieppasin kävelysauvani kaapin nurkasta.

-Sulta unohtu sukset, sanaili tämä vanha tytöttelijä minulle ohimennessäni, minä käännähdin ja sanoin, että eipä tuota ole luntakaan vielä maassa ja sitten vielä huomautin kohteliaasti, että kun olen jalkaani saanut tekonivelen on tuo kävely vielä vähän vaivalloista ja siksi kepit.

                      Äijä mulkaisi minua vähän pahasti mutta sanoin sille, että ymmärrän kyllä että sillä nyt huuli lensi, kun oli tyttöjen seuraan päässyt, leskimies mitä yhtään olin ymmärtänyt ja meillä miehillähän se tahtoo olla se vika, että aina kun naaraan näemme alkaa se suu käydä vähän enemmänkin sinne vitsilingon puolelle.

                      Äijä mulkaisi nyt minua entistä ikävämmin, olisi varmaan vääntänyt nenääni poskelle, kun kuuli vittuiluni, naiset tuntuivat pitelevän tirskumistaan, en tiennyt vaan suunnistin ovesta ulos ennen kuin mitään erikoisempaa pääsi tapahtumaan.

lauantai, 10. marraskuu 2018

Olenko rasisti?

Oltiin käymässä äidin ja nuoremman tyttären kanssa baarissa syömässä. Syönnin päälle teki mieli tupakkaa joten painalsin ulos jalkakäytävälle polttelemaan. Siinä sitä epäterveellistä harrastusta siis harrasti hän, väliin piti sylkäistä katuun vaikkei se mikään kaunis tapa olekaan mutta kun tupakka sellaisen tarpeen aiheutti niin mitäpä teki hän. Sieltä sitten tulla painalsi asemalta päin pieniä vetolaukkujaan kiskoen kolme toisen maanosan tummaa nuorta naista ja kuinka ollakaan hän siinä sattui taas näyteikkunaa tuijottaen räkäisemään katun limpin eli oululaisittain limppaamaan. Ja jotenkin hän oli kuulevinaa, että tämä viimeisenä tullut nainen tokaisi jotta vitun elukka. Hän sitä siinä pohtimaan, että tulikohan kuultua oikein ja miksi näin, kuvitteliko nainen että hän sen takia oli katuun räkäissyt. Jotenkin visto olo siitä hänelle sitten jäi, ilmeisesti joku oli tämän naisen eteen räkäissyt ihan tosi mielellä.

keskiviikko, 7. marraskuu 2018

Karvakinttaan ulkoilutus

Tulipa tässä kerran täällä Ämmänsaaressa, Suomussalmella iltasella vastaan keski-ikää vanhempi mieshenkilö, joka siinä talutteli perhoskoiran näköistä otusta Palvelutalon kulmilla. Katselin tätä näkyä jo etäämpää, että ei ihan tavallista tuo. Kun mies tuli kohdalle se alkoi sen enempiä kyselemättä selitellä, että ehei tämä mun koira ole, naapurin Helenan koiraa tässä ulkoilutan, ittellä on Suomen pystykorva. Ja paineli sitten perhoskoirineen eteenpäin. Näin siis näillä selkosilla, ei sinällään uusi asia minulle, kun aikanaan Lopella itse kävelytin Jenni-rouvaa, japaninspanielia ja sain aika usein kuullakseni, että miksi minä sitä kissaa raahaan perässäni.

perjantai, 19. lokakuu 2018

Pervo poika

 

 

- Tuonki paat pilalle, äitimuori puhua papatti pahantuulisena ja alkoi survoa juuri pöydälle ottamaani Flora-rasiaa takaisin jääkaappiin.Omilla avaimilla se taas oli tullut sisään niin kuin asuisi siinä asunnossa tai pitäisi vain oikeutenaan tunkea lastensa kotiin milloin halusi.Eihän sitä ennen maallakaan oltu ovia pidetty lukossa, koska tahansa oli saanut kylään mennä eikä pahana oltu pidetty.Nykysin saanu mihinkään tulla jos ei viikkoa aikaisemmin ilmoittanut.Sitä kai se ajatteli jos ajatteli yhtään mitään.En ollut kysynyt eikä kysymisestä mitään hyötyäkään olisi ollut, se olisi vain alkanut mulkoilemaan ,että mitä se yliopistossa viisastunut herraskainen poika nyt vittuilikaan.

Siinä se hääri keittiössä niin että vitutti.Minähän pervopenttinä äiti oikein poikaansa piti.Jonkinlaisena margariinirasioihin sekaantuvana fetisistinä joka aikansa kuluksi paneskeli naisenpuutteessaan vaikka niitä kyrpä rasvan tahmeana jötikkänä.Aloin siinä aikani kuluksi kehitellä kohtausta improvisaation avulla.Vedin savuja ja tuijotin ikkunasta autoa joka oikoi Suomi-Soffan suunnalta ja nurmikon yli Tarkka-ampujankadun päähän, sekin tuntui kuuluvan asiaan kuin nenä silmien väliin

- Joo joo, sanoin kun en muutakaan enää jaksanut, se oli se ja sama mitä sillekin sanoi, samat pahantuuliset ja masentuneet papatukset sieltä sai kuullakseen, niistä jaksanut välittää.Illalla oli mennyt myöhään kun oli pitänyt mennä teatteriporukan kanssa jatkoille.Onneksi olin saanut sen porukan kasaan ja sketsit tehtyä. Suvi Anne Siimes oli ollut aittatorin aitassa paikalla esitystä katsomassa.Olin vähän ihmetellyt, että se olikin niin pitkä vaikka kuvien perusteella sitä olisi pitänyt paljon lyhyempänä ihmisenä.Mitähän sekin siitä kohelluksesta oli ajatellut. Että kaikkee paskaa sitä joutuukin kattelemaan kun EU-vaaleihin ääniä kerää. Jo illalla oli tuntunut, että minulla on poskiontelotulehdus, päätä jomotti eikä se oikein krapulaltakaan vaikuttanut, kaljaan ei ollut erikoisemmin varaa enkä jatkoillakaan ollut keskusteluihin osallistunut, olin ollut kuin eri seuraa vaikka olin sen projektin keksinyt, kirjoittanut ja myynytkin sille vasemmistoliiton toiminanjohtajalle.Se yksi ääliö maskeeraaja ja meikkitaiteilija oli räkinyt heti esityksen päätteeksi ohjaajalle, että hyvä Jape, saitte vähän kupattua vasureilta rahaa.Muuten ilta oli ollut hauska, olin katsellut porukan lämppäreitä kun ne olivat kehitelleet virettä esitykseen, Marjo oli ollut olevinaan bulgarialainen painivalmentaja jonka puheita Liinun oli sitten pitänyt tulkata, Marjo päästellyt tulemaan itse keksimäänsä bulgariaa kuin pottu suussa tanskaa ja Liinu paukutellut joka ikisen poskenväännöksen suomeksi. Sen ne osasivat kun olivat ennenkin paljon improteatteria tehneet, olin vain istunut kuuntelemassa ja naureskellut esitystä ja sitten varsinaisen esityksen aikana ajatellut ,että melkein parempi olisi ollut jos ne olisivat sille vasemmistoliiton porukallekin esittäneet sen bulgarialaisen painivalmentajan selvityksen suojattinsa huonosta menetyksestä.

                      Äitiä eivät minun tekemiseni tuntuneet kiinnostavan, sillä oli muita murheen aiheita.Joskus olinkin miettinyt että miten minä oikein lapsuudestani olin selvinnyt jos se aina oli ollut samanlainen itseensä käpertynyt huonon äidin syndroomaa poteva naisihminen.

- Mittään et tee, siivuaisit täällä ees joskus, äitimuori jatkoi papatustaan ja kuljeskeli huoneesta toiseen levottomana kuin olisi etsiskellyt jotakin.Joo joo tuntui edelleenkin ihan käyttökelpoiselta kommunikaation muodolta niissä olosuhteissa.Kuulostin joltakin murrosikäiseltä mikä havainto lähinnä vitutti lisää.Varsinainen pervo joka äidin lihamyllyssä on jauhaantunut Flora-rasioihin erikoistuneeksi sekopääksi.Tai ehkä se vaihtelee merkkejä mielialojen mukaan.Välillä Floraa, sitten Keijua että saa toisenlaisia fiiliksiä, joskus voitakin vähän tuhdimman orgasmin tuottamiseksi varsinkin kun margaariinien transrasvat oli joidenkin mielestä todettu haitallisiksi ihmisten elimistölle ja terveydelle.Että siinä suhteessa voirasioihin sekaantuminen saattaisi olla terveydellekin parempaa, se kannatti pervopentinkin ottaa huomioon terveellisen mutta ehkä hitusen poikkeavan elämäntavan ylläpitämisessä.Kaikenhan minä kuitenkin pilalle panin, mies kun olin ja pilalle panemisen turvenuijaa housuissani yötä päivää kuskasin.Ehkä minä olin erikoistunut juuri Floraan enkä tiennyt mitä olin tehnyt ennen kuin Flora oli tullut markkinoille.Vaikka sanottiinhan sitä, että naisen sukupuolielinkin oli melkoinen bakteeriflora, siellä kukki yksi jos toinenkin ihmiselämän kannalta välttämätön bakteeri pitämässä omia kemujaan ihmisen lihassa.Vetelin vain kuivia kuin hiihtoliiton dopingosasto tuonne naissukupuolen bakteerifloraa päin ja toivoin että siellä kukkisi edes jokunen pusikko joskus sen temmeltämisen jäljiltä vaikken mikään multasormi sinällään ollutkaan, sille meikkitaiteilijalle ehkä jonkunlaisen multasormipalkinnon olisi voinut myöntääkin niiden omituisen kaunaisten räkimisten päälle, tiedä mikä pettynyt idealistiparka se sitten oli ,en tuntenut naista niin paljoa.

- Akkaakaan koskaan saa ku on niin siivoton tämä asunto…pilalle paat senkin..

                      Jaha, olin siis laajentanut jo perversioni koskemaan huoneistojakin, sitä saattoi kyllä pitää edistysaskeleena, huimana hyppynä Flora-paketeista parketteihin.Mitähän kaikkea minä sillä menolla vielä saisinkaan pelivälineeni kanssa pantua piloille.Minustahan oli alkanut kehittyä varsinainen pilallepanija, todellinen turvenuijan heiluttelija. Asiasta voisi kyllä kertoa sille ohjaajalle, siitähän saattaisi kehittyä vaikka minkälainen sketsinaihe. Pervopentin parempi puuhakalenteri ehkä.Siihen kun yhdistäisi bulgarialaisen painivalmentajan sössötyksen niin oltaisiinkin jo asian ytimessä, sekavuuden seinäkellona pirtin perällä heilumassa.Mitäs tänään pantaisiin pilalle leivän päälle tai alle, minne vaan mutta ennen kaikkea pilalle, oltaisiin sillä tavalla miessukukunnan edustajia että jo pelkkä jääkaapin oven avaaminen nostaisi Hiroshiman kauhut heti mieleen, tuskan hien otsalle ja kauhun kimarat poskipäihin, ei menisi hetkeäkään tuon todellisuuspuuskan kanssa etteikö olisi kokoaikainen eksistentiaalinen angsti päällä jota paljon muulla kuin kunnon kännillä parantaa.

Ehkä minun olisi kannattanut ottaa yhteyttä johonkin kiinteistövälittäjään ja ehdottaa yhteistyötä, minä panisin myytävät asunnot jo valmiiksi pilalla niin ostajan olisi helpompaa asettua taloksi, ei tuntuisi kämppä niin uudenhohtavalta kun yksi pervopentti olisi käynyt linkoamassa muutamat siemenet pitkin parkettia.Ehkä moista olisi voinut kaupitella vaikka jonkinlaisena hedelmällisyyden takeena, kaupata sellaisia asuntoja lapsettomuudesta kärsiville pariskunnille pervopentin mällitakuulla ja minä siellä heiluisin turvenuijani kanssa kuin myöhempien aikojen Picasso dionyysistä pelivälinettäni heiluttelemassa.

                      Tiesin ettei äitiä muiden ihmisten mielipiteet kiinnostaneet, eivät edes omien lasten, joten en ruvennut niitä esittelemäänkään.Odottelin vain että milloin se oli saanut pahimmat pahantuulisuutensa rävittyä suustaan ulos ja osasi ojentautua ulko-ovesta kartanolle niin kuin ennen vähän ylätyylisesti pihamaata oli kutsuttu, en tiedä miksi, olikohan kyseessä ollut joku savolaistyylinen kieroilu vai mitä.Mutta sitä en jaksanut ajatella, äitimuori tuntui puhaltaneen pahimmat paskansa ulos suustaan, istahti keittiön pöydän ääreen ja katseli minua kuin miettien mitä normaalimpaa sanottavaa tässä nyt keksisi kun oli jo poikansa kelvottomaksi haukkunut.Sillä oli isäpuolen kanssa tullut ero ja kun se ei enää siihen voinut pahojaan tuuliaan puhaltaa se kulki kuin poistoputkensa hukannut vessanpönttö pitkin kyliä mielipahojaan purkamassa.

- Minä tässä…se yritti mutta ei keksinyt mitään sanottavaa vaan tokaisi äkkiä että pitikin tästä lähteä, oli vielä asioita.En viitsinyt kysyä mitä.Sen isä, ukki oli aikoinaan ollut vanhemmiten samanlainen levoton sielu, aina menollaan ja asioita hoitamassa.Arvelin äidin sairastuneen samaan vaivaan yksinäisyyttään.En jaksanut sitä surrakaan, minullahan oli kuitenkin paljon Flora-paketteja vielä piloille pantavana ja kaupasta sai aina lisää.Tiedä vaikka olisin kehitellyt teemasta jonkin performanssin ja alkanut esittää sitä.Tule ja katso, hämmästele ja häikäisty miten Floraa pannaan halvalla, naisparkaa.Jotain sellaista.Pilalle pantu flora ja muuta vihertävän ideologian ajatustynkää.Kaikkea sellaista.Hysteriani ei oikein ottanut loppuakseen.Improvisaatio oli oma lajinsa, se vei äkkiä ajatukset sellaiseen suuntaan ettei Mika Myllyläkään enää sillä menolla tiennyt kohta missä latu loppui.

                      Äiti paineli ovesta ulos sennäköisenä että tiesin se loukkaantuneen taas.Kukaan ei sitä ymmärtänyt, ei sitten kukaan, ei edes margariinirasioihin sekaantuva perverssi yliopistot käynyt herraskainen poika, mokomakin vätys.

                      Menin olohuoneeseen ja panin tietokoneen auki, kippasin kaljanlopun kitusiini ja ajattelin että äidithän on periaatteessa ruokaa itsekin tisseineen kaikkineen.Niin että kaiketi se sitten tiesi miten ruoka pantiin pilalle.

tiistai, 2. lokakuu 2018

Ihmisroska

Eipä hän siinä mitään erikoista ajatellut, kun käppäiltiin naisystävän kanssa keskustassa, käytiin ihailemassa uutta kauppakeskusta, ostettiin ruokaa ja sitten alettiin katsastella, että mihin mentäisiin kahville – hänkin jo kuin turisti omassa kotikaupungissaan.Päällä sellainen vanha, nuhjaantunut ja vähän ikävänvärinen talvitakki, kävelysauvat, koska nivelrikkopolvella ei enää päässyt ihan entisiä vauhteja vanha kärppäkasvattikaan. Päässä pipo joka värikkäine raitoineen olisi sopinut jollekin hipille ja joka hänen äitinsä mielestä oli pultsareiden pipo, äiti kun oli sitä lajia tarkka siivouden ja järjestyksen ihminen. Ja reppu selässä, pakosta koska kipeällä polvella ei kasseja kanniskeltu pitkiä matkoja.

 Ja siinähän se oli – uusi, upea kahvila – että mennään tuonne, voihan sen tarkistaa, oli siellä jo kerran sukulaisten ja lasten kanssa käyty.

Nimi oli Makia – teki makiaa kuten ennen kentällä sanottiin.

Heti kun he olivat saaneet istuttua ikkunapöytään hän huomasi toisella Sarkan puoleisella ovella vartijan, joka tuijotti heitä ja alkoi sitten supattaa olkapäällä olevaan viestimeen jotakin.

- Pitäsköhän mun ostaa uus talvitakki, hän naurahti naiselleen ja sanoi, että taisi tuo nuori tarjoilija painaa hälytysnappia heti kun tultiin sisään.

                      Tuli sillä lailla vähän huvittunut ja epämiellyttävä olo.

                      Mutta kahvit ja leivokset ostettiin.