Mielikäinen kelasi Ristolaisen juuri nauhalle vähän hengästyneenä lukeman jutun takaisin alkuun ja pani nauhan kuulumaan studion nurkissa olevista isoista kaiuttimista.

                      Ristolaisesta tuntui niinkuin  hän olisi juuri vetänyt paperinippu kädessään kaukalon päästä päähän ja seisoi siinä nyt mailaansa nojaillen huohottamassa hengästymistään pois, rauhoittelemassa toiselle sadalle noussutta pulssiaan, ainakin olo oli nyt kylläkin selväjärkisempi kuin silloin toukokuussa Sadun ulkomaanmatkan aikaisia sydämenjytkytyksiä kuunnellessa.

                      Ristolaista nolotti kuulla omaa ääntään joka oli hengästyneen ja kireän kuuloinen. Ääni nauhalla selvitti miten valtion vakoilupartio oli taas kerran saapunut tiedusteluretkilleen paikalliselle tuoremehuasemalle nuuhkiakseen kuin rakkikoira mikä mahtoi olla mieliala maassamme alamaisten keskuudessa, oltiinko palveluihin tyytyväisiä vai peräti tyytymättömiä ja mitä parantamisen varaa nämä mediagalluppiin osalliset ihmiset saattaisivat viestiä asioista päättäville viranomaisille jotka tietysti asianmukaisesti puuttuisivat heti  havaittuihin epäkohtiin ja korjaisivat ne välittömästi.

- Toimittajaa vitutti niinkuin töissä monesti vituttaa.....

                      Ristolainen naurahti ja vilkaisi Mielikäistä mutta se ei reagoinut mitenkään kuvaukseen, hymyili vain kireän näköisesti.

                      Kukahan siellä asemalla oikeastaan vittuuntunut oli ollut, Ristolaista huvitti mutta kun kerran hyökkäämään oli alettu niin sitten hyökättiin koko kentän leveydeltä eikä jääty omalle siniviivalle nussimaan.Nyt piti käydä päälle täysillä, maila vaan tanaan ja menoksi vitutti sitten ketä hyvänsä, hän ajatteli kuunteli omituinen virnistyksen alku suupielessään omaa kuvaustaan rattiin rumpukomppiaan naputtelevasta kuskista ja autosta joka tylppänokkaisena rakkina olla möllötteli ruokakuppinsa äärellä aivankuin olisi ollut liian laiska syömään mitään, asiakkaasta joka mutisi toimittajan kyselyihin että kaikkee paskaa sitä tuleekin sanottua mitä ei kaiketi voinut pitää aivan täsmällisenä mediakriittisenä lausuntona mutta jotain sinnepäin niin kuin ei myöskään kuvausta toimittajan vekkihameesta mutta Mielikäinen näytti hymyilevän niin että hän kuvitteli olevansa kuivilla sen jutun suhteen. 

                      Yleisradion harmaan ulkolähetysauton katosta hyönteisen sarvena kohoava antenni nauratti Mielikäistä.

- Toi on hyvä, se sanoi.

                      Ristolaista nolottti kun muisti millainen tiedustelupartio hän itse oikein kesällä oli ollut kun oli salaa tonkinut Sadun papereita ja päiväkirjoja saadakseen selville mitä kaikkea siellä matkalla oikein oli tapahtunut, kyllähän hän sen oli jo tiennyt että se oli sen jäbän kanssa sängyssä ollut mutta tuntui kuin se asia ei sinällään olisi häntä kiusannut niin paljon kuin jokin muu.

                      Mutta eihän sellaisia asioita voinut ruveta Mielikäiselle selvittämään.

                      Juttu päättyi napakkaan huomautukseen siitä miten tämä vekkihame kuuluttaisi keskipäivän aikaan uutisista kuin muinainen vahti kirkontornistaan jotta valtakunnassa kaikki hyvin, kansa tyytyväistä niin omenapusseineen tuoremehuasemalla kuin muuallakin eikä toimittajakaan tänä vuonna muistanut etuilla omppuineen niin että kun nauha oli pyörinyt loppuun Ristolainen huomasi melkein punastuvansa Mielikäisen katsetta ja ihmiset saisivat taas kuullakseen mitä valtion tiedustelupartio oli retkillään saanut aikaan.

 - Ihan hyvä tää on, se sanoi ja rullasi nauhaa takaisin alkuun.

                      Avajaislähetyksessä syyskuussa Mielikäinen oli näyttävästi uinut kaupungin halki virtaavan joen poikki samalla kun saarelainen oli veneestä selostanut sen uintimatkaa ja haastatellut vedessä polskivaa tuoretta kaupallisen paikallisradion päätoimittajaa joka oli ponnahtanut kaupungin mediaelämään suoraan pienen naapurikunnan paikallislehden päätoimittajan pallilta.

- Saavat vähän Ylessäkin ajateltavaa, tietävät olla varpaillaan,  sitä nauratti, Ristolainen ei jaksanut ajatella mitä ajattelemista yleläiset moisesta jutusta oikein saisivat, hän oli kuin vain painanut kentän päästä päähän ja hutkaissut lopuksi kiekon maaliin, juttu tulisi ulos, katsomo alkaisi kiljua omiaan ja hän istuisi vaihtoaitiossa ihmettelemässä ihmisten möykkäämistä.

 - Pannaan aamulla tuleen...

                      Ristolainen nyökkäsi. Mielikäinen otti nauhan koneesta ja laittoi koteloon ja kirjoitti kotelon päälle hänen nimensä ja jutun nimen.

                      Ristolainen meni Mielikäisen perästä käytävään. Mielikäinen paineli omaan huoneeseensa, siinä ovensuussa syyskuussa oli kirjoitettu sopimukset, toimituksen tiloja oli vielä rakennettu ja Mielikäinen kysellyt leveänä, että mitä hän noinniinku oli ajatellut yhden pakinan hinnaksi.Aulan printteri sylki koko ajan pitkää valkoista uutissähkettä lattialle.Pöytä oli täynnä sinne tänne viskeltyjä sanomalehtiä niin kuin kenelläkään oikein enää olisi ollut aikaa laitella niitä mihinkään järjestykseen.Kerran yksi featureiden teosta haaveillut entinen yleläinen oli tullut käytävällä vastaan ja kiroillut, että muuta paljoo ehdi koko radiossa tekeen kun juokseen juttuja kasaan, samaa paskaa hommaa ku ennenkin..

                      Rappukäytävässä hän ihmetteli hetken, että mitähän Mielikäinen sillä varpaillaanololla oikein oli tarkoittanut.Että Ylessäkin huomattaisiin kaupunkiin ilmaantunut uusi radio, otettaisiin se todesta.

                      Ulkona pihalla iski vain olon että kaikki oli niin helvetin samantekevää.Olihan hän aikaisemminkin kirjoitellut samanlaisia pilajuttuja kaupungin valtaapitävistä ja ollut mukana kokonaisessa vappulehdessä, jota vastaan kaupungin valtalehden omistajat olivat nostaneet syytteen ja vaatineet puolentoista miljoonan vahignnokorvauksia, minähän helvetin ritari pelottomana hän oikein itseään piti, suurena sankarina joka jättiläisen mittoihin kasvaneena kävi päin Tuomiokirkossa piileskeleviä roistomaisia vapaamuurariveljiä jotka siellä naakanpaskojen ja kirkunan keskellä jakoivat saalistaan kuin Alladin rosvot ja hän vain simasalabim tempaisi valtavan miekkansa ja katkoi rosvojen kaulat ja nakkeli ne kirkon eteen verisine irtirevittyine päineen ja kuunteli miten ihmiset hurrasivat hänelle kuin voittajalle.

                      Oikeus oli tapahtunut.Ne helvetin huijarit ja rosvot olivat saaneet ansionsa mukaan.Mitäs rupesivat vittuilemaan tavallisille ihmisille.

 

Hän koetti vakuutella itselleen ,että ne äänet mitä hän kuuli tuolta oven takaa olivat vain ihan tavallisia nukkuvan ihmisen tuhinoita.Mutta sekään ei tuntunut auttavan, hänen päässään ne muuttuivat väkisinkin hiljaisen orgasmin kourissa rimpuilevan naaraan ähinäksi ja elin otti entistä kiivaammin eteen, seisoi niin että teki kipeää.Hän alkoi olla aivan varma, että hän oli tullut hulluksi, seonnut jotenkin.Mitä vittua hän teki siinä hiippailemassa öiseen aikaan oman makuuhuoneensa ovella,sentään perheellinen mies jolla oli vastuu niin kuin Satu monesti muisti muistuttaa tai alkaa huutelemaan lapsen itkuihin väsyneenä, että on se sunkin lapses.Niin kuin hän sitä ei olisi tiennyt.

                      Mutta nuo äänet…pientä tuhinaan…niin pientä että sitä hädin tuskin kuuli mutta hän näki silmiensä edessä miten se hiveli sormillaan jalkoväliään, pyöritti klitorista sormensa päässä ja puhisi nenän kautta kiihottumistaan ulos, siellä äiti nyt runkkaa..ajatus oli saada hänet nauramaan ääneen…siellä äitimuori nyt vetelee oikein urakalla käteen ja haaveilee mahtavista miehistä, ei niistä olemattomista oskareista jotka sille sattuvat aviomieheksi vaan niistä todelllisista sankareista, suurmiehistä, kaikenmaailman Veli-Pekka Ketoloista jotka urhoollisina syöksyvät maila tanassa päin vastustajaa, niistä jotka eivät mitään pelkää, sellaisista sankareista joiden eteen kehtaa kellahtaa…

 

 

 

"Vittu että ne oli tyhmii, jättää nyt ikkuna tolleen, ei ollu homma eikä mikään jättää sitä hakasta auki, ikkunakin siinä melkeen maassa, vähän vaan oli pitäny kytätä sitä vitun akkaa joka koko ajan mäkis jostakin ettei se honaa ku meikä pistää ikkunan silleen auki, mä tajusin se heti eka päivänä että ne jättää kassan sinne viikonlopuksi, hullujako ne, jumalauta, pari tonnii rahaa siinä ei ku meet vaan ja otat, piti vaan lavastaa sitä hommaa vähnä että se näyttäis ryöstöltä tai paskaako siitä pääasia että sai viikonlopuks rahaa, vitutti aina olla perse auki , vittu sen mitään välii.. Semmosta paskahommaa ja likasta mutta ku työkkäristä oli tullu niin pakkohan sinne oli ollu mennä ja ämmäkin koko ajan mäkättämässä että hän sua ala elättään, aikaista miestä, vittu niitä lahoperseitä hän inhos aina vaan mäkättämässä jostakin niinku sekin akka siellä asemalla, saatanan niuho että täällä saa polttaa, hän on saanu tarpeekseen noista myrkyistä, vittu mikä lahoperse ku suoraan jostain uskovaisten seuroista vai mitä vittuu ne on semmoset meikä niin tiedä ja eihän siinä ollu homma eikä mikään painella perjantaina yöllä ikkunasta sisään, vittu että on hulluu porukkaa, jättää ny vittu tonni pari sinne,kai ne luuli ettei kukaan arvaa että semmosessa vitun tönössä on rahaa

                      Ikkuna aukesi helposti. Vittu että oli tyhmii ämmii, tajunneet tarkistaa että se hakanen oli auki.Mitä vittuu ne tajus, mitään,sekin konsulentti vai mikä vittu  se oli ollu, semmonen perkeleen kaakattajaa että joo ihan mukavaa työtä tää on vähän likasta vaan...vähän vittu ku paska lens koko ajan naamalle ja ne ihmiset vaan mäkätti että kiire kiire vitttu niillä mikään kiire ollu, olis tukkineet vittu ne omput persdiiseensä siinä niittenkin kiireet..

                      Kassa oli laatikossa eikä laatikkokaan ollu kiinni.Ei kai se lihava semmosia tajunnu.Hän otti kassan, lukko piti hajottaa mutta sen ehtis,teki mieli panna vähän paikkojakin paskaks mutta antaa olla.Ikknasta ulos ja menoks vaan, jätkiä nauratti kun hän näytti lipasta ja sano että ainakin kaks tonnii siinä on..."