Hänen järkensä oli nyrjähtänyt, mennyt sijoiltaan

jonka paikka muutenkin oli vähintäänkin epäselvä,

joku asema se oli, station tai stadion, ei tietoa

sen selvempää siihen hätään, status, asema,

joku kuitenkin joka piti paikoillaan ja mitä hän

tiesi asemat pysyivät paikoillaan, tosin nykypolitiikan

aikana sekään ollut niin varmaa mutta

yhdellä nilkuttavalla lausella hän kompuroi

kohti täydellistä merkitystä, jonka hän unessa

oli nähnyt niin selvän että vielä aamullakin

silmät punehtuivat muistoa ja sitä

sanojen sanaa, joka veisi vihdoinkin

kaiken tuskan pois, armahtaisi kuin Jeesus ristillään,

armahduksen sijaan hän eksyikin viinakauppaan,

todellisuus niin häntä ravisteli, ettei myyjä

uskonut hänen vain nyrjäyttäneen järkensä,

kieltäytyi myymästä, väitti että liika on liikaa.