Se näytti kirjaavan asiaa ylös ruutupaperille.Hänen teki mieli katsoa mitä se oikein kirjoitti, epäluuloisuus kurkotteli kaulaansa kuin utelias Keskarin katsomon ääliö että joko oli vastustajalta hampaat hakattu kenttään ja veri lensi koko rahan eistä, ettei tullu ihan turhaan pilettiä maksaneeksi mokomasta puukeppien heiluttelemisesta.Kovaa ratuleipää ja Sariolan sirkuksen huveja sen oleman piti.

- Miten sulla muuten, onko sulla ystäviä.

                      Ystäviä? Sana kuulosti oudolta.Oliko Ripe ystävä tai Mäksä kun sen ääliön kanssa enää muuta ollut saanut aikaiseksi kuin tappelun keltsun korttipöydän äärellä.Ystävä.Kysymys oli haasteellinen ja hankala ja hän tunsi äkkiä miettivänsä vastausta hyvinkin hartaasti.Oliko hänellä ystäviä.Rillipää, tuo ”vittu mä vihaan tota natsikoulua”.Ystävä.Hän ei juurikaan ollut ennen kenenkään kuullut kutsuvan kaveriaan ystäväksi, siitä olisi Heinäpäässä herkästi saanut maineen jonka putsaamiseen saattoi kulua loppuelämä.Tai jos olisi pukukopissa mennyt kyselemään Mölän kaltaiselta kusipäältä että ootko nää mun ystävä.Hulluko tuo ämmä oli.

- On kai..hän kuitenkin vastasi kun arveli sen ylipäänsä tarkoittavan kavereita tai sellaisia tyyppejä joiden kanssa hilluttiin päissään bileissä tollottamassa jättimäisiä suklaalevyn palasia ja jankutettiin musiikista ja politiikasta.

- Kai?

- Niin siis en mä tiedä, mä lopetin lätkänpelaamisen ja..

                      Sitten ajatus taas takkusi kun ei oikein tiennyt mitä hän oli selittämässä, sitäkö että oli kantanut ne kamat keltsuun ja päättänyt ,että koko vitun pelaamisen sai riittää.Sinne se Kohon sininen kassi oli jäänyt ämmän mattokasan päälle ja kaikki ne hikiset kamppeet joita hän ei ollut alkanut palauttelemaan kenellekään, olisi kai pitänyt, ainakin ne toppahousut ja pelipaidat mutta muutamana huonosti nukuttuna yönä hän oli vain ajatellut ,että tulkoot Pikkaraisen Aatu hakemaan jos Kärpillä oli niin vitun pula toppahousuista, hän ei niitä ainakaan alkanut kuskaamaan minnekään Tekarille, jo senkään takia ettei hän halunnut nähdä ketään koko porukasta eikä ruveta kuuntelemaan kysymyksiä siitä miksi hän lopetti pelaamisensa tai ylipäänsäkään ajatella koko asiaa, olihan se jollain tavalla noloa kaikkien niitten vuosien jälkeen mutta jotenkin hän oli päässyt siihen vähän hitusen kyyniseen käsitykseen ,että niin pelaaminen Kärpissä lopetettiin, sitä vaan lähdettiin kävelemään eikä jääty Tekarin poritlle heittelemään pitkiä jäähyväisiä Aatulle tai kellekään muullekaan.Ja kuten Aatu oli pitkin syksyä jaksanut muistuttaa portilla oli pitkä tunku uusia pelaajia tulossa turha sinne oli jäädä lorvimaan jos treenaaminen ei huvittanut.

- Lopetit pelaamisen?

- Niin mää pelasin ennen Kärpissä ja jalakapallua myös…

- Niinkö.