Nainen puhuu vihaisella ja tuohtuneella äänellä siitä, miten sen piti muuttaa Ouluun saadakseen kipeät polvinivelensä leikatuiksi ja uuden tekonivelen.Avioerokin sen oli pitänyt ottaa.Tuo entinen kepulainen kotikunta ei herätä naisessa kovinkaan lämpimiä tunteita.Läpi baarin sakean tupakansavunkin kuulen kun se alkaa maalailla tarinansa ääriviivoja.

                      Aikansa se oli asiaa paikallisessa terveyskeskuksessa valittanut mutta saanut hoidoksi lähinnä särkylääkkeitä.Johtava lääkäri, entinen sähköasentaja mutta oikean uskon edustaja ei lähetteitä ollut alkanut kirjoittelemaan.Entiselle kansanedustajallekin nainen oli mennyt asiaansa purkamaan mutta oli saanut vastaukseksi vain tylyn lausuman siitä, miten kunta aikoisi jatkossa hoitaa vanhusongelmansa pakkaamalla kaikki vanhukset ja vaivaiset koppiautoon ja Oulua kohti menemään.

                      Siinä ei paljoa auttanut naureskella eikä ajatella Karjakunnan liha-autoja, joihin noita vanhusparkoja kohta alettaisiin survoa.Eräs toimittaja tokaisi minulle kerran ,että tottahan Oulun sosiaalitoimen menot kasvavat kun kaikki lähikunnat lähettävät ongelmansa Ouluun.Vanhukset ostelevat asuntoja kaupungista ja tulevat lähelle hyviä terveyspalveluja.Ymmärettäväähän se on jos ajattelee miten jossain kunnassa kunnanjohtaja suunnilleen joutuu rukoilemaan tehohoitoon joutuneen kunnan asukkaan pikaisen poismenon puolesta – säästäisihän se kunnan terveysmenoja huomattavasti.

                      Ja mitä tekee Oulu joka ottaa nämä koppiautolastilliset vastaan.Alkaa lähettää omia vanhuksiaan Vaalaan.Tässähän meillä alkaakin olemaan tulevaisuuden vanhustenhuollon logistinen ratkaisu – pian maakunnan teiltä kuuluu kova kuorma-autojen pärinä, kun lähikunnat lähettävät vanhuksiaan Ouluun ja Oulu pakkaa ne takaisin koppiautoon ja lähettää Vaalaan.Ja Vaala rahastaa Oulua siitä että Oulu on lähettänyt jonkun toisen kunnan kalliiksi käyneet veronmaksajat pois omalta kontoltaan, mikä tässä tapauksessa on ihan samma på svenska eli tililtään.

                      Kunnan rajoilla tarkastajat käyvät kauppaa vanhuksista kuin Gogolin kuolleiden sielujen myyntimiehet,syntyy uusi ammattikunta – vanhustrokarit,pimeää rahaa likutellaan,vanhuksista käydään kauppaa.

                      Sillä taseitahan tässä kohta kaikki katselevat kauhuissaan ja miettivät mitä tekisivät selvitäkseen kasvavista kustannuksista nyt kun kuntien terveydenhoitomenotkin ovat ottaaneet ja lähteneet oikein reippaaseen nousukiitoon.

                      Ja siellä ne sitten entiset Karjakunnan koppiautot mennä vilistivät pitkin Oulun läänin teitä.Sisältä kopista kuuluu vanhojen mummojen ja pappojen kaamea ulina ja huuto kun heitä kuskataan pitkin maita ja mantuja hoitopaikan toivossa.Kohta varmasti aletaan käydä huutokauppaakin siitä kuka vanhukset halvimmalla hoitaa ja ottaa ostaakseen.Ja omaiset joutuvat ostamaan uusia karttoja paikallistaakseen näiden vanhusten olinpaikkoja jotka tietysti muuttuvat sitä mukaa kun jokin kunta keksii antaa vielä alemman tarjouksen.Ja jos tätä logiikkaa jatketaan tarpeeksi kauas niin päädytään siihen ratkaisuun joka muinoin monissa yhteisöissä tunnettiin – vanhat, sairaat tai muuten vain yhteisöä rasittavat elinkelvottomat ihmiset ymmärsivät itse ottaa ja häipyä jäälakeuksille eli kauniimmin sanottuna lakkasivat rasittamasta jo ennestäänkin rasittuneen yhteisön voimavaroja.

                      Ja jostakin vain kuului tuo kaamea parkuna ja kuorma-autojen moottorin ulina.

                      Ei kun koppiautoon ja Ouluun.

                      Kyllä sillä ongelmat ratkeavat – ainakin meidän kotikunnassa.