Siantorsake mennä tormesi viitostietä Joensuuhun päin töpselikuono tuhisten ja kiroili niin maan paheellisesti:

- On tämäkin yhtä helevettiä, se sanoi ja kohenteli selkää painavan repunrähjän asentoa kun askel alkoi painaa.Mainetta oli levitelty jo puolen vuotta, että hän sitä on kova poika tappamaan ja tautiin kaatamaan porukoita.Vielä mitä.Maailmassa mateli tuota ihmislajin edustajaa kuutisen miljardia otusta ja hän, surmien surma, mustan surman ja espanjantaudin veroinen kaikkien tautien casanova ollut saanut multiin vielä kuin vaivaiset 6000 raatoa.

                      Kyllä siinä alkoi olla jo sialla pieniä imago-ongelmia, olisikohan pitänyt palkata joku toinen konsulttifirma hoitamaan maineen menetyksen aiheuttamat kivut ja säryt sitten kun se savotta oli ohi.Sika painalsi kuitenkin tien syrjää eteenpäin ja ajatteli, että pakkohan sitä oli kuitenkin yrittää vaikka synkkä syrjällään häntä vahtaavaa kuusikkokin näytti jo ilkkuvan hänelle että onpahan sikarukka ottanut nyt liian kovan urakan itselleen.

- On niin..mutta mentävä on, se vain tuumasi ja jatkoi matkaansa. Ihmetteli kyllä sitä että hänenkin maineellaan oli jo niin paljon palstatilaa saatu, siitä ainakin saattoi olla ylpeä,ihmiset tungeksivat hakemaan rokotuksiaan,