8.6

 

No niin Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan Stallari on luettu kuten Westön Leijat Helsingin ylläkin, ajankuvia molemmat, kaksi hyvinkin erilaista kirjaa, Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailjan teos kiinnosti nyt koska olen elänyt samat elämänvaiheet 70-luvun puolivälistä Uralin pihlajoineen tuonne 80-luvun taitteeseen ja Kekkosen kauden loppuun, uuteen aikaan jota siivittivät sellaiset suuruudet kuin Dan Steinbock ja poliittinen munkkilatina, Koijärvi ja vihreän liikkeen alku, nythän se näyttää olevan hyvinkin naisvaltainen liike.Mutta..mukava oli muistella vaikka Juha Ruusuvuori- merkkinen kirjailija hitusen luennokin kirjassaan, jokin sellainen päälle liimattu poliittinen tilannekatsaus tuli mieleen, kaiketi kaipasin henkilökohtaisempaakin mutta päähenkilö oli sillai sivullinen kun nyt muistelen Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijankin olleen, hitusen omahyväinen, etäinen, äärettömän fiksu ja tiedostava ja kovasti haukkumassa koulumme opettajia natseiksi, mitä silloin ihmettelin nöyränä oppipoikana kun en jääkiekkomenneisyyteni takia paskaakaan tajunnut näistä maailmanpoltiiikan arkipäivistä jotka Jussille olivat kovin tuttuja, tyyli ei siten ole muuttunut, edelleenkin Jussi harrastaa isoja linjoja, maailmanpolitiikkaa ja siinä on kirjan hyvä anti, iso linja, se kiinnosti ja muistelin miten yksi tuttu ja myös Jussin tuttu taistolainen palasi 80-luvun alussa gdanskista, eivät olleet enää päässeet satamaan koska oli sotatila Puolan maalle pantu pystyyn ja risuaidan niminen kenraali Jaruzelski johti maata, kaveri, sanottakoon häntä vaikka Ryntykseksi oli ottanut laivan kannelta kuvia tankeista ja heti Helsinkiin päästyään myynyt ne satamassa parveileville toimittajille, mulle tuo Ryntys sitten Hämeenportissa melkein itki että oli tehnyt mieli tappaa ittensä kun niitä kuvia kauppas ikäänku sosialismin muistoa, aatteen rappiota, no hän lopetti pian sitten sosiologian opinnot ja paineli Jalostajalle hernekeitto purkittamaan ja vannoi ettei ikinä syö sitä moskaa – siis Jalostajan hernekeittoa.

Että näin.

Ja joka pieruansa piettää se paskansa pakastaa kuten paikallinen sanonta täällä kuuluu.

Katsoitteko miten Jutta Urputtajalainen hymyili taas muikeasti vaali-illassa, tuli mieleen morsia joka juuri on noussut häävuoteestaan hyvin nus…yön jälkeen, sillai muikee se hymy oli…

 

10.6

 

Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan Stallari-romaanissa oli monia hauskoja, karmivan hauskoja muistoja 70-luvulta opiskelijamaailmasta kuten sekin, että aivan tosissaan siinä tulevaa proletariaatin diktatuuria odottelevassa ilmapiirissä ihmiset kisasivat siitä kenellä on kovin työläistausta, siis ihka oikeat duunarivanhemmat,Jussilla ei ollut eikä hän vieläkään näytä oikein kirjaavan päähenkilölle kovin isoa taustaa,johtuisikohan siitä että Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjailija edelleenkin häpeää niitä AKS-sukulaisiaan joita se muistaakseni kertoi itsellään olevan.Tämä jäi vähän askarruttamaan kun pitää itse sitä Juusoa kuvata ja sen puheita, en viitsi penkoa asiaa mutta muistelen sen silloin puhuneen siitä kun Runkkua tehtiin – ja loputhan voi sepittää.Mutta se liki lapsellinen kisa työläismenneisyydestä, se oli totisinta totta, muistan kun itsekin Turussa pengoin omaa menneisyyttäni että onko se millainen, oliko siellä työläisiä yms ja vaikka se tuntuukin hassulta se oli myös sosiologiaa, sitä tiedostamista eli sitä että alkoi pohtia omaa menneisyyttään, omia sukulaisiaan et mitä ne oli, ei työläisiä vaan maalta kaupunkiin muuttaneita talonpoikien jälkeläisiä ja jollain toisella sitten toisenlainen menneisyys, se sitten oli hyvä asia myös ja se tavallaan Juha Ruusuvuori-merkkiseltä kirjailjalta jää vähän pimentoon vaikka hän kyllä kirjaa hitusen kyynisesti miten konsultti kauppaa tuotettaan yritysjohtajille metodilla joka on kuin suoraan taistolaisen tiedostamisopista tai Raamatusta, seikat jotka molemmat entinen seurakuntanuori Juha Ruusuvuori toki tuntee.Ja sitten oli tietysti niitä rehtorinpoikia jotka pistivät jo festivaalijunassa matkalla Helsinkiin koko politiikan vitsiksi, olivat perustaneet kouluneuvostovaaleihin oman puolueen Frank Zappan hengessä eli United Rat Companyn joka taisteli kiivaasti United Cat Companya vastaan, et kyllä se ilmapiiri oli jo silloin monipuolisempi kuin ehkä jälkikäteen pelkkää rähmälläänoloa ajatteleva saattaisi kuvitella.

Lueskelin Demarin arvostelijan havainneen tämän Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjassa samoja puutteita joita itsekin ounastelin eli jotain outoa kaunaisuutta ja katkeruutta kirjasta samoin kuin juonen ohuutta, kaiketi osaksi siksi että päähenkilö ei muistuta Jussia niinkään kuin jotain muuta, jonkinlainen keskentekoisuus siinä oli joka jäi mietittyttämään vaikka Kalevan kulttuuriosaston pomo, tämä Petri Laukka jonka kanssa käytiin se ripulipaskakeskustelu täs taannoin hehkuttikin jo kirjaa finladia-ehdokkaaksi.No mene ja tiedä.

Tätä lapsellista munpa iskä on Rautaruukilla töissä kisaa silloin harrastettiin, nyt vasemmisto itkee kannattajiensa perään kun on pitänyt lähinnä omat duunarinsa tyytyväisinä, ei tule enää uutta nousua, ikävää se on,Soini arvaamaton kortti kannattajineen ja miten voisi tullakaan, ajatellaanpa Anne Huotaria joka täällä Paltamossa projektin vetäjänä laski että 800 euroa riittää toimeentuloksi työttämälle, nyt hän on naimisissa tämän paperimiehen kanssa joka taas laskee että riittäköö 4000 euroa kuukausipalkaksi vai pitäskö mennä lakkoon, siinä sitä käydään aviovuoteessa vasemmiston strategiapalveria niin että tanner jyskää, ei sellasesta jakomielestä synny enää edes parisuhdetasolla toimivaa poliittista linjaa, seksiä ehkä mut so what

Täytyy vielä palata tuohon Juha Ruusuvuori-merkkiseen kirjailijaan, se oli sen verren kiinnostava kirja noin muuten vaikka romaaniteknisesti torso, kiinnostava siksi että se on osa sitä kollektiivista muistia, ikävää se että Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjailija kaunailee ja kertoo sensaationa sellaisia juttuja jotka kelattiin jo 80-luvulla, ehkä hän halusi kertoa asioita nuorille mut epäilen et ellei oo sitä aikaa eläny, tuolla lailla kerrottuna ei oikein mee peril, mut ite aloin muistella yhden novellin Chile-solidaarisuutta, sitähän silloin 70-luvulla kampanjoitiin Teiniliiton yms voimin lujasti, sellainen ylhäältä luotu juttu sekin monella lailla mut kun ajassa ei muuta suurta, uskonnollista tunnetta ollut siihen nuori tarttui, sitä kautta saattoi tuntea jotain itseään isompaa, sitäkin se on, poltiiikka…