Törmäsin tuossa salilta palatessani  ylämäessä tyyppiin, joka kanniskeli paria muovikassia ja mäyräkoiraa, pummasi siinä multa sitten tulta, valitteli filtterien puutetta mutta sätkä kääriytyi sormissa näppärästi, oli alan miehiä hän. Ylämäessä sikäli, että vasta äsken tajusin, että tämä Ämmänsaari on ihan oikea saari jonka molemmin puolin vielä Kiannon aikaan virtasi vuolas koski. Saaren huipulla on kirkot ja K-kaupat ja sinne mummot vääntää potkukelkoillaan meneen, kyllä kunto pysyy. Siinä sitten kuitenkin jäin tämän tulenpummaajan kanssa suustani kiinni kun kysäisin, että mistä kaukaa hän on. Hän oli Pohjois-Karjalasta. Siksi kysyin kun kertoi, että pitää päästä bussiin. No siitä juttu urkeni sitten kun kertoi hän, että oli oikeastaan ollut matkalla ihan vaan tänne ja kun arvelin, että naisten takia myönsi hän että näinpä oli ikävästi päässyt käymään, tosin hän ei ensimmäisellä yrittämällä ollut päässyt tänne vaan oli nukkunut onnensa ohi, tämä juukalainen joka tunsi niin Lipposet kuin Honkasetkin suvultaan, ja herännyt vasta  Paltamossa, päättänyt oli hän silloin, että käväisenpä Oulussa kaverin luona ja kun kaverillekin joskus se viina maistui niin oli hän herännyt seuraavana aamuna Haukiputaalta jonkun naisen luota hän ja vähän ihmetellyt, että miksi  on hän siellä mutta koska nainen oli pitänyt hyvänä pari päivää oli hän siellä ollut ja sitten taas bussiin kohti Suomussalmea ja nyt  oli hän yrittämässä kohti kotiaan Pohjois-Karjalassa.

                      Että näin mutkikasta se on miehen tie.