”Ministeri on täysi ammattilainen, kuten hänenlaisensa ovat. Hän ei tarvitse journalistin kysymyksiä puhuakseen pitkään mistä milloinkin haluaa puhua siitä miten harvinaislaatuisella tavalla lääkärit, tavalliset kansalaiset ja itse meidän demokratiamme ovat uhattuina muualta tulleiden virusten rähinöidessä maassamme. Näyttää todella siltä, että hän haluaa painottaa ”ulkopuolisten” osuutta. luultavasti saadakseen äänestäjänsä vakuuttumaan siitä, etteivät maan tämänhetkiset ongelmat ole hänen vikansa.

 

Sitä paitsi vaikka toimittaja keskittyisi kunnolla ja esittäisi teräviä, vaikeita kysymyksiä ministeri turvautuisi siihen politikoille ominaiseen temppuun, että jättäisi vastaamatta hänelle esitettyyn kysymykseen ja sen sijasta vastaisi kysymykseen jonka olisi halunnut kuulla. Ja jos häntä alettaisiin painostaa liikaa sen takia, että hän on jättänyt vastaamatta kysymykseen, niin toinen olisi lopulta se joka on tehnyt itsestään ääliön.

Siltä se ainakin TV:ssä näyttää. Ruveta nyt hiillostamaantuota hyvin karismaattista naista., joka on sanonut paljonkin sellaista mikä ainakin tuntuu liittyvän alkuperäiseen kysymykseen. Sellainen vaikutelma kaikesta syntyy katsojalle, joka ei pelkästään seuraa toimittajaa vaan pitää silmällä myös ympäriinsä juoksevia lapsia ja leikkaa jauhelihapihviä, koska samalla nauttii tv-ateriaansa. Jos toimittaja jatkaapolitikon piinaamista, hän asettuu kiusanhengen rooliin, eikä Suomi/ Amerikka halua katsella sellaista. On karmeaa ajatella, että poliitikot ovat oppineet manipuloimaan tätä viestintäkanavaa paremmin kuin alan ammattilaiset itse. Kun toimittaja/ Cronkite Walter tajusi miten asiassa vielä käy, hän osasi kuvitella millaisista ihmisistä tulevaisuudessa tulisi poliitikkoja. Ja se sai hänet vapisemaan pelosta.”

 

Mukailtu Nathan Hillin romaanista Nix