Kirjoittamisessa on vaaransa. Kun tein tekstiä omasta nuoruudestani eli siitä millainen on 13-vuotiaan ajatusmaailma huomasin Eevan seurassa kahvilla, että päässä on tunne, että olen vain pikkupoika ja mitä ihmettä mä teen tollasen vanhemman, aikuisen naisen seurassa, en tajunnut asiaa heti vaan vasta kuntosalilla, kun tajusin että oli jäänyt rooli päälle. No, toinen asia jonka kirjoittamisesta tajusin oli tämän räähkä-jutun lukeminen. Sosiaalinen media ei ole kovin sosiaalinen – kirjoitan että täällä enkä kerro missä ikään kuin olettaisin kaikkien lukijoiden tietävän kuka olen ja missä kirjoitan, ikään kuin sosiaalinen media, esim. face, on jonkunlainen kapakan pöytä jossa minut tunnetaan, tiedetään mistä puhun  eikä minun tarvitse selvittää objektiivisia tosiasioita ja se kaiketi ruokkii jonkunlaista tiedostamatonta narsismisia – sekä yksilöllistä että kollektiivista – ei tarvitse enää alkaa selvittämään yleisiä asioita, koska kaikkihan kapakassa on tietävinään mistä toi puhuu, koska kaikki jakaa saman fiiliksen vaikkei kukaan oikeasti ketään edes kuuntele.