Lähes sadan vuoden ajan on psykiatrisessa kirjallisuudessa kuvailtu paniikkipotilaita ja pohdittu syitä heidän ongelmiinsa. Vanhemmat teoriat painottivat pääasiassa ristiriitoja ja traumoja potilaan lapsuudessa, mutta pitkätkään menneisyyttä tutkivat hoidot eivät juuri näytä vaikuttavan paniikkipotilaan kohtauksiin.

Myöhemmin psykologiset teoriat ovat korostaneet ahdistuneisuuden kehämäistä ja itseään ruokkivaa luonnetta: merkittävin seuraavan kohtauksen laukaiseva ajatus potilaan mielessä on nimenomaan uuden kohtauksen pelko. Juuri kaoottinen hämmennys ja oireiden katastrofaalinen tulkinta ovat paniikkipotilaalle tyypillisiä. Siksi  ensikontaktit ammattiauttajiin ovat tärkeitä.

Alkuvaiheessa potilas tarvitsee rauhallisen ja seikkaperäisen selvityksen oireistaan ja niiden syistä. Usein vaaditaan lääkehoitoa oireiden nopeaan hallintaan ja jatkossa yksilö-, perhe- tai ryhmäterapiaa vääristyneiden arvojen, ajattelutapojen tai ihmissuhteiden hoitoon.

 

Paniikkihäiriö Suomessa

 

Suomen tautiluokituksessa paniikkihäiriö on mainittu vuodesta 1987. Uusien tarkempien diagnoosiluokitusten avulla ahdistuneisuushäiriöiden lääketieteellinen tutkimus on kehittynyt huomattavasti. Eri arvioiden mukaan paniikkihäiriötä esiintyy 2-4%:lla väestöstä. Usein se sekoittuu muihin ahdistuneisuushäiriöihin ja masennukseen.

 

Perintötekijöiden vaikutus

 

Taipumus paniikkihäiriöihin on osittain perinnöllistä: vaikeampi paniikkihäiriö esiintyy usein suvuittain tai samoissa suvuissa masennussairauden, pakkomielteisyyden, syömishäiriöiden ja alkoholismin kanssa. Paniikkialttiit ihmiset ja heidän lähisukulaisensa ovat myös muita alttiimpia reagoimaan paniikilla ja liikahengityksellä joihinkin kemiallisiin ärsykkeisiin, kuten kuten veren happo-emästasapainon häiriöihin ja sisäelinhermostoa kiihottaviin aineisiin( mm. kofeiini, adrenaliinin kaltaisesti vaikuttavat aineet).

Perinnöllistä alttiutta paniikkireaktioihin voisi verrata autoon, jossa on moottorin kokoon nähden pieni jäähdyttäjä. Paniikkikeskusta(locus coeruleus) jäähdyttävät serotoniinia hermovälittäjäaineenaan käyttävät raphe-tumakkeet aivoissa. Useimmissa tilanteissa( tasaisella ajaettaessa) jäähdytys riittää mutta henkisessä(menetykset, paineet) tai kemiallisessa paineessa(sairaudet, kahvi, alkoholi, lääkkeet) alkaa jäähdytys kiehua ja tuottaa paniikkioireita. Myös taipumus masennuksen, pakko-oireisiin tai syömishäiriöihin saattaa lähinnä välittyä heikon serotoniinitoiminnan kautta.