Saatuaan reseptini ja Kela-korttini nuori, silmälasipäinen farmaseutti kysyi määrää ja sanoin, että ottaisin sen sata pilleriä Metformiinia samoin kuin sitä toistakin lääkettä.

 Sillä oli erikoisen vaaleat hiukset ja tulin ajatelleeksi, että millainenhan se olisi sängyssä, vesi valui vielä otsalta kävelyn jäljiltä.

Oli alkanut pitkästä aikaa sataa helteisten päivien jälkeen. En tiennyt miksi minun nyt sitä seksiä piti ruveta ajattelemaan vai nirsoiko olla niin vammainen nuoren naisen edessä.

                      Se tiirasi tutkivasti tietokoneen näyttöä ja vilkaisi reseptiäni ja kun en ollut paikkakuntalainen ja toinenkin resepti oli sähköisessä muodossa kysyin siltä vähän leikkisästi ,että mikä on, onko jotain hämminkiä kun se on niin huolestuneen näköinen.

- Voi sitä mennä toisellekin luukulle jos ei kasvot kelpaa, se kimmahti äkkiä kuin sähköiskun saaneena tuijottamaan minua.

 En saanut oikein sanotuksi mitään ensin, sitten yritin että enhän minä nyt sillä kun muuten vain näytti että jotain hämminkiä reseptissä, että kun olen Oulusta ja se resepti on siellä kirjoitettu mutta se oli jo päässyt tunnelmiin ja jatkoi raivoamistaan ,että kyllä sitä saattoi mennä ihan toisellekin luukulle jos ei naama kelvannut, heillä kun oli sellainen palvelukonsepti, saattoi asiakas ihan vapaasti valita työntekijän jonka pärstää kelpasi katsella, että turha sitä siihen oli tulla suutaan soittelemaan hänen huolestuneisuudestaan ja vihjailemaan että hänen ulkonäössään olisi jotain vikaa tai että hän ei muka kelpaisi asiakaspalvelijaksi.

                      Ja sitten se mulkaisi minua murhanhimoisesti kuin aikeissa kömpiä sen tiskin yli vetämään turpiin.

 Mielessä kävi että ei kai se nyt saatana ollut vaistonnut niitä minun petiajatuksiani, kävihän niitä sellaisia mielessä joskus, millään pahalla nyt sentään, hyvännäköinen nuori nainen mutta jotenkin vähän väsähtäneen oloinen.

 Ja raivon seassa tihkui itkua, senkin kuuli.

                      Se lähti hakemaan lääkkeitäni ja palatessaan jatkoi mesomistaan että sai ihan itse valita luukun jos ei naama kelvannut.

- Tarvi mihinkään henkilökohtaisuuksiin mennä, se vielä tuhahti.

- Huumoriahan minä..

- Tarvi arvostella ihan suoraan…

- Anteeksi, antaa olla, minä sitten koetin mutta se näpytti tietoja koneella mulkoili minua ja toisti minun menneen ihan liian henkilökohtaisiin asioihin tuosta sen huolestuneisuudesta puhuessani, en käsittänyt enää mitään sen puheista ja huiskasin vain kädellä että antaa olla, tuntui kuin olisin voinut purskahtaa nauruun, sen verran käsittämätön sen purkaus oli