Että miksi löin. Kun sain tarpeekseni. Kun en enää muutakaan keksinyt, kun sen suu kävi ja kävi ja alkoi tuntua että sen suu oli jo minun päässä ja se louskutti niitä tekohampaitaan siellä keskellä minun päätäni, jyrsi aivoja kuin rotta sillä loputtomalla nalkutuksellaan eikä mihinkään enää päässyt karkuun,ei ollut kettään jolle puhua, oli vain se ääni aamusta iltaan koko ajan, ääni joka muuttui joksikin toiseksi ääneksi ja minä kyyristyin sinne hetekan nurkkaan kuin koira, koetin peittää korvat käsillä mutta se ääni tuli jo ihon läpi, se tuli joka paikasta niin kuin minä olisin ollut pelkkä seula joka vuoti joka paikasta, päästi äänen läpi, se tuli ihon läpi ja käsiin ja joka paikkaan enkä minä nähnyt enää sitä, minä näin vain valtavan ilkkuvan suun kun se huusi ja riekkui että oliko se Alma hyvä, oliko ja minä näin vain suun ja hampaat, en muuta ja siitä minä lähdin ja se huusi perään jotakin,en minä muista, menin ulos kartanolle, seisoin siinä, katselin, en tiennyt mitä mutta ei ollut enää muuta kuin se suu ja se että minua puristi kurkusta niin kuin en olisi saanut enää henkeä vedetyksi, tuntui että pyörryn siihen paikkaan, taivas pyörii siellä ylhäällä, en uskalla katsoa, menen liiteriin, otan kirveen, katson niin kuin en tietäisi mikä se on, se on jokin mutta minulla ei ole enää sanoja, minä kyhjötän jossakin nurkassa ja sattuu, joku huutaa ja minä kyhjötän siinä ja joku huutaa, onko se äiti, kuka se on, on vain ääni, paha ääni joka huutaa huutaa jotakin mistä en enää ymmärrä mitään, kaikki vain pyörii ja pyörii ja on paha olla, niin paha olla että minä vain jotenkin kävelen sen kirveen kanssa portaat ylös ja verantaan ja pirttiin ja siellä se on, makaa käsi otsalla hetekalla pirtin nurkassa ja havahtuu että missä se torsake nyt kävi ja pese käjet, ilikiä katella ku kusella käy ja likasin käsin evväitä ja jotakin, minä vain kävelin ja kävelin ja oli se ääni, pelkkä ääni joka soi päässä kuin ruostunut saha ja sitten minä en enää muista muuta kuin mustan joka tuli ja imaisi minut kokonaan ja siihen minä putosin lattialle ja kun minä siitä heräsin se makasi siinä pää verissä, siinä se makasi ja oli hiljaista, kuulin kun kello lonksutti seinällä, isän vanha seinäkello joka sinne pirttiin oli haalattu ja minä olin siinä ja oli hiljaista, niin hiljaista että kaiken kuuli taas eikä sitä ääntä enää ollut päässä, ei mitään…