No niin,satusetä on palaillut maakuntakierrokseltaan valmiina vanhastamaan taas kerran, vähän kyllä Raatteen tien maisemissa ja Kiannan Kuohujen venäläisturisteja katsellessa viimeaikainen poliittinen keskustelu Suomessa ihmetytti,rautaa oli jo tulossa rajalle niin että kävin ostamassa kaupasta kinttaat voidakseen käsitellä asiaa paremmin.Vakavia juttuja mutta kun päivästä toiseen kuunteli galluppeja uudesta kylmästä sodasta ja miten Suomen tähän turvallisuusuhkaan pitäisi suhtatautua niin pisti miettimään että mitä…Raja kun ei ollut kaukana ja niitäkin venäläisiäkin siinä kaupoissa ja kujilla pyöri melkein haitaksi asti, yksi palveli kassana kuntokylpylässä ja puhui suomea murtaen mutta asiallisesti ja ystävällisesti, tuli vähän sellainen kansainvälinen tunnelma josta sitten saattoikin pompata Raatteen tien museoon katsastamaan tämän kansainvälisyyden toista puolta.

                      Toisaalta lauantaina tuli taas 70-luku dokumentti joka tietysti kävi kriittisesti läpi tuon ajan outoja neuvostomyönteisiä kiemuroita mutta pani mut ajattelemaan että eiköhän siinä myös näin suomalaisittain tutustuttu niin neuvostolaiseen kuin venäläiseen kulttuuriinkin – sodan jälkeen se taisi kuitenkin myös olla ihan hyvä asia, katsellaanhan Suomessa amerikkalaistakin propagandaa koko ajan.Itse lueskelin yliopistossa pääaineena Venäjän kirjallisuutta ja sieltä on jäänyt mieleen suuren Doston lausuma Puolasta ovimattona, Dosto ku oli koulutukseltaan sotilasinsinööri.

                      Tuo Georgian kähmä sai jotkut politikot lausumaan mielenkiintoisia kuten Stubbin(vai oliko Katainen) että Neuvostoliittokin pystyy näemmä nopeaan, kurinalaiseen sotimiseen – äänessä oli hämmästys eikä ihme kun Suomessa on pidetty yllä mielikuvaa kurittomasta, simputtavasta, ruostuneesta armeijasta ja huh, nehän tulee lujaa ku punakone ennen…siinä oli jotain hassua säikähdystä seassa siinä lausunnossa.Että niitä pitää pelätäkin ihan tosissaan…

                      Suosittelen kunnioittamaan vaikken nöyristelemään.Tutustumaan mielummin ku rähjäämään rautaa rajalle.Jotenkin alko jo hermostuttaa että mitä tää on…Viime kesänä kun käytiin katsomassa sitä rajaa joka sielläpäin maailmaa meni keskellä järveä ja erityisesti nämä jenkit olivat kovin kiinnostuneita näkemään Venäjän ja Suomen rajan – vesi kimalteli kirkkaana ja kylmä tuuli puhalsi.

                      Natoon liittymistä pohdiskelevien kannattaa muistaa Viron pääministerin huoli – hän mietiskeli eräässä uutislähetyksessä että jotta mahtaako Nato-joukkoja riittää Viron puolustamiseen jos ne on jo toisaalla tehtävissä ja sattuisi niin ikävästi että Venäjä esim. katkaisisi sähköt Viron sähkötuotannolta joka on kuulemma riippuvainen Venäjän sähköstä.Siis riittääkö Naton joukkoja, outo kysymys.Ja kun tietää että Viron talous on aika kuralla ja veloissa kuten Rotkon Jorma taannoin Kalevassa kirjoitti,tosin pääministeri oli sitä mieltä että Viron talous on hyvässä kunnossa.Just..

                      No, onhan meilläkin oma Shakasvili eli Stubb, kaksi jenkeissä koulittua huimapäätä joista toinen laski väärin koska oli jo aiemmin valloittanut yhden satamakaupungin Venäjän suostumuksella..sanoi Suomen Moskovan suurlähettiläs Talvitie…

                      Eli on tässä asiassa monta mutkaa.Ja niitä siellä Raatteen tien maisemissa lenkkeilyn ja kuntoilun ohessa mietiskelin, paino putosi ja männyt loisti metsässä, lueskelin Peran juttua ja panin liuskoja järjestykseen…siinähän se aika kulu, tyhjennettiin yhtä mökkiä ja taloa jotka oli myynnissä, tehtiin kauppakirjoja ja siinähän onkin aina mutka juttu kun asioita pitää sopia etukäteen ettei tartte sitten jälkikäteen raastuvassa sopia kaikkea…