Pitkä yksinäisyys, pidempi kuin
sata vuotta prinsessa Ruususen varpaankyntenä,
laatia itselleen ulostulotaktiikkaa,
vanhat haisevat verhot lepattivat
kuin kalsarin lahkeet laihan poikamiehen kintuissa,
tuuli tuli jostakin joka muistutti avaimenreikää,
hän piirsi paperille oven kuvaa ja
koetti muistaa miltä se näytti, ovi siis tai naisen
synnytyselimet, hän ei ollut aivan varma mistä aukosta
hän oli poistumassa ja mihin,asunnossa
jo sitä paikkaa nyt asunnoksi saattoi sanoa,
kasvoi liikaa nokkosia ja ulos oli hankalaa päästä
mutta hän piirsi ja piirsi kuvaa, laati taktisen
suunnitelman kuin mielensä fläppitaululle
että näin mä sen varpaankynnen taian murran
ja herään, kuka perkele sitä nyt sellanen
nekrofiili viittii olla että kuolleita raatoja
pitkin mettiä pussailee,
ostakoot vaikka herätyskellon.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.