Pitkä yksinäisyys, pidempi kuin

sata vuotta prinsessa Ruususen varpaankyntenä,

laatia itselleen ulostulotaktiikkaa,

vanhat haisevat verhot lepattivat

kuin kalsarin lahkeet laihan poikamiehen kintuissa,

tuuli tuli jostakin joka muistutti avaimenreikää,

hän piirsi paperille oven kuvaa ja

koetti muistaa miltä se näytti, ovi siis tai naisen

synnytyselimet, hän ei ollut aivan varma mistä aukosta

hän oli poistumassa ja mihin,asunnossa

jo sitä paikkaa nyt asunnoksi saattoi sanoa,

kasvoi liikaa nokkosia ja ulos oli hankalaa päästä

mutta hän piirsi ja piirsi kuvaa, laati taktisen

suunnitelman kuin mielensä fläppitaululle

että näin mä sen varpaankynnen taian murran

ja herään, kuka perkele sitä nyt sellanen

nekrofiili viittii olla että kuolleita raatoja

pitkin mettiä pussailee,

ostakoot vaikka herätyskellon.