Mikä hirvittävä veturi, varsinainen punakylkinen dieselhöyry lähteekään pihasta.Ei tuommoinen ole oikein minä huudan painajaisten synkimmästä pöpeliköstä vaikka tiedän, että se on turhaa.En käsitä miten huonosti valtion rautatiet hoitaakaan nykysin kalustoaan kun jättävät isoja vetureita pitkin pihoja ruostumaan, ehkä niitten kannattavuus on katsottu niin huonoksi että ne joutavat runoilijan painajaisten rekvisiitaksi tässä kvartaalitalouden neliöidyssä ympyrässä.Juosta läähätän soratietä omakotitalojen ja mäntyjen keskellä paikassa, joka kantaa otsallaan syntymän leimaa, lihakunnan laatutuotemerkkiä vaikken minä tässä painajaisessa makkaroista puhukaan.Veturi puuskuttaa perässäni kuin lastenkirjoista karannut kummitus, se puuskuttaa kuin ylipainoinen nainen sängyssä kohti täyttymyksensä huippua iso pakarat hyytelönä lakanoita vasten hytisten mutta minä juoksen pakoon, huudan sille helvetin dieseljyrälle että vitut keväästä ja kusiaispesistä sähän muserrat mut kuin hyttysen mutta se tulla öhisee perässäni ja puhkuu kuin puntinnostaja raskaan taakkansa äärellä ja vakuuttaa, että valtion rautatiet tekevät nyt yhteistyötä ilmavoimien kanssa ja tämä painovoimaa ja kaikkia fysiikan lakeja uhmaava hämmästyttävä soratiellä liikenneöivä veturi on uusinta mallistoamme, jolla Suomen liikennepolitiikka pannaan täysin uusiksi. Pannaan varmasti, minä kiljun sille takaisin. Panemistako tämä kaikki onkin.Pannaan takki takin päälle ja tehdään pikkutakkeja.Oikein sellaisia somia pikkupikkutakkeja joille laitetaan pikkupikkumyssyt päähän.Muutun oravaksi mutta sekään ei auta, tuo julmuri liiskaa mut kohta ja minä laulaa loilotan, jotta reippaina käymme rekkain alle. Tässä tapauksessa se on kyllä juna. Muna se on Oy Munakunta Ab:stä.Joskus kaikki vaan on niin helvetin sekavaa mutta jahka minä tästä painajaisesta pääsen karkuun minä perustan lampputehtaan ja rupean veturikuskiksi, istutan sen kurren viereeni ja omakotitalosta tulee tuuheatukkainen mies huutamaan ,että kuka sen mun lokomotiivin varasti.Mutta enhän minä sitä varastanu, se ajoi mun päältäni, se teki musta tomaattimurskaa leivän päälle, se lauloi ikkunassa kaunista laulua, se…Mutta aakkoset osataan. Vittujen kevät tulee tuulta puhkuen mäntyjen takaa kuin kaunis nainen oravanpesää huuhtomaan.Koski kuohuu ja pellolla seisoo hevonen jolla on isän nimi ja äidin kieli ja mulukku kuin muurahaisella.Vittujen kevät alkaa vesisateilla ja lumet sulavat. Veturi ruostuu pihalla ja poika leikki kävyillä kuusen oksien alla kuin majassaan matalassa.

 

 

Pannaan pannaan, minä ajattelen särkyvien ikkunoiden särinässä. Voi hyvä jumala tätä unta.Tai tuota naista joka kävelee kadulla rehvakkaasti takki auki ja huutaa ettei sillä ole aikaa surulle eikä muillekaan sentimentaalisuuden typeryyksille, se haluaa tehdä kauppaa muullakin kuin perseellään.Minä en sano mitään koska veturi hengittää niskaani.Musertavan unen muinaismuistot menevät kaupaksi päivän hintaan ja on jokin pitkä aika jota pitkin kuljetaan kuin natisevaa siltaa, ei puhuta mitään, ollaan yksin jossakin tilassa joka ei aukea, istutaan jossakin baarissa ja piirretään kuvaa, ajatellaan menneisyyttä joka lentää viemäriin tai paskakaivoon ja räjähtää sieltä rakkauden pilvenä taivaalle.Ajatellaan tätä kammottavaa näkyä.Ja koko ajan veturi puuskuttaa niskaan.Minuus kuin rikkinäinen peili johon kasvot hajoavat.

 

Raivon ratsupiiska pehmeitten pakaroittesi painajaisessa, kiimainen kulkutauti vaeltamassa autiolla kadulla, kuka nimeään kysyy, pattia päässään arvelee sukulaissielukseen kunnes tajuaa sen vain saaneen liiallisen annoksen säteilyä ulkomaan asujien avaruusaluksesta.Sille nyt kättäpäivää antamaan, mokomallekin patille jonka sukunimi smith on taatusti tekaistu kuten kaikki sellaiset nimet yleensä ovat.

 

Miksi se kävyillä leikkii, tekee niistä lehmiä, laittaa tikuista jalat, mistä tikuista, ottaa maasta oksia, puusta tippuneita, katkoo niitä ja koettaa survoa kävyn sisään jonnekin että olisi lehmä ja se seisoisi navetassa ja sitten sitä leikisti vedettäisiin utareista että tulisi maitoa ja verta, että verta, se leikkii että tulisi maitoa ja verta ja se ajattelee että se on omituinen leikki, että ihan hassua että verta ja maitoa, mitä blody marya tässä nyt ollaan tekemässä vampyyreille.

 

Se ajattelee ja katsoo ikkunasta sameavetistä ojaa jonka rannalla koivu kurottelee mustuneita oksiaan syksyn surkealle taivaalla: - Pannaan takki takin päälle ja tehhään pikkutakkeja…

                      Naurunrähähdys rikkoo laseja ja siinä mustassa pisteessä missä ollaan ollaan kuin ilotulitusraketti matkalla taivaalle.

 

Raivon ratsupiiskalla se kiihdyttää itseään vimmattuun vauhtiin.Die you fuck! Keskialueen kiihdytysajoissa maila tanassa.Molken maskin takaa pirulliset silmät vaanii.

 

Mutta veturi, joko se unohti veturin joka sen selän takana puuskuttaa.Ja kuusen.Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.Sitä kusta kuseminen joka virtsarakosta valuvi.Mistä näitä sanoja oikein tulee.Se kysyy.Veturi on liittoutunut ilmavoimien kanssa, soran säräyttäjä taivaan tipusten.Liitoutunut, mennyt yhteen, lyönyt hyntteet yhteen valtion rautateitten kanssa.