Voihan vitun niin sanonut lutkuttamisvälineet.Sitten hän muisti myös sen aamun kun he olivat olleet aluesihteerin kanssa ulkona tupakalla ja hän edellisillan kuntosalin reissun jäljiltä kipeä, otsaa oli vihmonut ja jomottanut ja hän oli siinä ääneen epäillyt, että mahtoiko hänellä oli poskiontelotulehdus kun niin otsaa särki vai oliko vanhassa Raatin salissa hometta, sekin mahdollisuus oli käynyt  muutaman kerran mielessä vanhan kuntosalin tuoksuja nuuhkiessa.

- Oli mullakin aina poskiontelotulehdus kun join kirkasta viinaa, oli tuo kaljuuntuva aluesihteeri sanoa tokaissut eikä hän silloin kiireissään ollut ihmettelyä kummallisenmmin osannut suhtautua tuohon käsittämättömään repliikkiin.Hän oli vain vilkaissut aluesihteeriä ja miettinyt, että siksikö se ne psykiatrisen sairaanhoitajan hommat oli joutunut lopettamaan, liiallisen ryyppäämisen takia.

                      Hän istahti alas.Oivallus painoi hartioita kipeästi mutta huvittuneesti.Ei perkele.Niinkö se olikin mennyt.Että hän oli istunut tunnin haukuttavana siksi että oli lotrannut aamulla lakkaa hiuksiinsa.

Se oli siis jo silloin epäillyt koko ajan että hän ryyppäsi ja raskaasti, kai se sitten kuvitteli senkin että kun hän lähti siihen naapuriin tekemään sivuja niin hän tosiasiassa häipyi jonnekin Sarkkaan dokaamaan, ei ollut vain kehdannut kysellä.Ja se sai vain hermoilla, että kuka ne vitun nettisivut sai jouluksi valmiiksi kun työharjoitteluun pestattu luuserikin vain istuskeli ryyppäämässä. Jutussa alkoi olla dekkarimaisia käänteitä.Mutta kuka oli sen keskuksen sen siiven työntekijöistä joka oli aluesihteerille kertonut hänen haisseen kirkkaalle viinalle, se joka oli kehottanut potkimaan hänet saman tien pois töistä ja työharjoittelusta, se joka mikäli olisi saanut tahtonsa läpi olisi aiheuttanut hänelle suuria vaikeuksia, koska hänet olisi saman tien lempattu kursseilta ja työvoimatoimistosta olisi pamahtanut päälle vielä karenssi, papereihinkin olisi saatettu kirjata, että lopettanut kurssin liiallisen alkoholin käytön takia. Aluesihteeri ei palaverissa ollut hiiskunut nimeä, ei tietenkään, mitä moisia asioita harjoittelijalle kertomaan, eihän sillä muutenkaan ollut mitään vakituiseen työsuhteeseen kuuluvia etuja, ei palkkaa, ei sosiaaliturvaa, miksi sille sitten olisi pitänyt antaa vielä ihmisoikeuksia, käytti niitä vain yhtä väärin kuin kirkasta viinaakin.

                      Rostila lähetti vielä lääkärin sormea puremaan hinkunneelle vetäjälle lyhyen tekstiviestin jossa hän sallitulla merkkimäärällä koetti selventää mistäpäin tuo kirkkaanviinan tuoksu mahdollisesti oli tullut,viesti tuntui jotenkin tarpeettomalta mutta oman oikeusturvansa takia hän koetti tehdä sen mitä tehtävissä oli.Samalla hän kuitenkin mietti mitä hän tekisi sille nuuhkijalle joka tuolla ylimalkaisella kommentillaan oli saattanut hänet sellaisiin vaikeuksiin, aluesihteerihän oli sitten koko marraskuun eli hänen työharjoittelujaksonsa pitänyt häntä alkoholistina ja ihmisenä joka tulee töihin kirkkaalta viinalta haisten.Mutta aikansa asiaa pohdittuaan hän tajusi että hänen mahdollisuutensa saada tuo ihminen vastuuseen sanoistaan oli huono, ainakaan hän ei sitä juuri sillä hetkellä jaksanutkaan ajatella.Ja kun asiaa enemmän ajatteli ei hänellä enää niin kovin kiire sellaisiin töihin ollutkaan, tuli vain olo että sellaisten työpaikkojen ympärille piti rakentaa piikkilanka-aita että ihmiset olisivat selvemmin nähneet missä olivat töissä.

                      Sitten hän vilkaisi kelloa: vielä ehtisi pubiin ottamaan parit oluet.Tuskinpa siitä enää haittaakaan olisi, maine oli jo mennyt eikä hän sitä pystynyt palauttamaan.Niin että jos muutaman tuopin kirkasta viinaa ottikin niin tiesi ainakin haisevansa ja syystä.

 

3.

                     

 

Rostila käveli ohjaajan ja sen naisystävän perässä kaupungille päin ja kertoi siitä miten häntä oli työharjoittelussa epäilty kirkkaan viinaan juonnista.Koko episodia ei vetäjä ollut enää seuraavana maanantaina kommentoinut mitenkään mutta kun hän ei aamulla kurssin aluksi ollut sitä tervehtinyt se oli puolen päivän aikaan kutsunut hänet yläkertaan puhutteluun ja kysynyt oliko hänellä ongelmia, Rostila oli sanonut ettei hänellä mitään sen kummempia ongelmia ollut.Vetäjä oli sitten halunnut tietää että miksei hän sitten tervehtinyt ja sanonut huomenta kun tavattiin, sehän kuului hyviin tapoihin.Rostila ei osannut kertoa syytä moiseen ihmeelliseen käytökseen vaikka olikin ollut aikeissa sanoa, että tuli viikonloppuna vedettyä sen verran monta pulloa kirkasta viinaa että pääsivät nuo hyvät tavatkin siinä sivussa unohtumaan vallan kokonaan.Vetäjä oli tujottanut häntä kuin vastausta vaatien ja Rostila  oli luvannut tervehtiä seuraavalla kerralla.Vetäjä rupesi äkkiä tuntumaan  keskitysleirin kapolta joka oli ollut valmis uskomaan kenestä tahansa työttömästä kaiken sen mitä sille vain uskoteltiin, senhän oli täytynyt kuulla tuosta kirkkaasta viinasta jo aikaisemmin ennen sitä puhuttelua.Mutta hän ei enää jaksanut puhua koko asiasta vaan naurahti vetäjän sanoille, se ei alkanut puhumaan mitään palaverista eikä kirkkaan viinan mysteeriosta, ilmeisesti se oli siitä niin vähäpätöinen asia ettei ansainnut kommenttia, tärkeintä tuntui olevan että oppilaat kurssilla tervehtivät aamuisin opettajaansa iloisesti, olivathan he sentään päässeet yrittämisen alkeita opettavalle kurssille..Jollain tapaa tuntui lähinnä absurdilta ja kun hän siinä kävellessä selvitti tuon tapahtumasarjan käänteitä ohjaajalle hän muisti äkkiä miten he olivat yhtenä aamuna istuneet aluesihteerin kanssa kahvilla ja siihen oli tullut myös lihastautiliiton nainen hakemaan kahviaan.Nainen oli herkkä punastumaan, aina kun se käveli ohi sen naama muuttui punaiseksi kuin ravulla, se helähti loistamaan kuin ylikuuma hellanlevy.Kun nainen oli jo menossa pois kahvihuoneesta aluesihteeri hänen yksinäisyyttään valitteleviin puheisiin oli sanonut että hänhän voisi ottaa siitä lihastautiliiton naisesta itselleen naisen kun sekin oli yksinäinen.

- Se varmaan perkele kuuli sen repliikin ja kosti, Rostila sanoi ohjaajalle.

- Miten niin kosti?

- Kun mä sanoin sille aluesihteerille että kyllä mua naiset kiinnostaa…

                      Rostila purskahti nauramaan.Pitkiin aikoihin hän ei ollutkaan nauranut niin makeasti. Voihan vitun ikenet. Niinkö se olikin mennyt.Että se punasteleva rapu oli kuullut aluesihteerin kehottavan häntä ottamaan siitä itselleen naisen, sitten hermostunut moisesta miehisestä ylipistelystä ja alkanut parjaamaan häntä selän takana juopoksi, maininnut siitäkin että hän on tullut töihin kirkkaalta viinalta haisten.Naisena sitä oli alkanut ottaa päästä, että aluesihteeri puhui siitä kuin lihakarjasta.Että se vain otettiin. että sihteeri kehtasi olla tarjoilemassa hänelle tuollaista työtöntä juoppoa, niinkö puutteenalaisena se häntä piti.Se ei kyllä voinut olla totta mutta kuta enemmän hän sitä ajatteli sitä enemmän se tuntui todelta, oli kuin hän olisi halunnut uskoa sen todeksi että niin oli käynyt, että tuo nainen oli kuullut sen keskustelun ja sitten ruvennut vihjailemaan aluesihteerille että hän oli haissut kirkkaalle viinalle,että paa pois tommonen työharjoittelija.

- Siitä tulis hauska näytelmä..

- Niin varmaan…

                      Kotona hän kirjoitti tapahtuneesta palautetta työvoimatoimistolle, kurssilla oli pyydetty sellainen ennen joulua tekemään.Hän koetti kuvailla tapahtumat mahdollisimman tarkasti, viittasi siihenkin että häntä oli täysin perusteettomasti haukuttu viinan juonnista työaikana, kehotti työvoimatoimiston virkailijoita ottamaan tämän asian tarkasti huomioon mikäli sen suuntaisia vihjailuja niitten korviin kurssin vetäjien taholta tuotaisiin.Hän ei kyllä jaksanut uskoa, että virkailijat pitäisivät hänen sanojaan minkään arvoisina, korkeintaan hymähtäisivät säälivästi.Mutta hänestä oli tärkeää että paperi olisi siellä arkistoituna jos asiassa tulisi jotain jatko-ongelmia.

 

4.

 

Aluesihteeri oli niin kuin ei olisikaan.Rostila oli saanut sivut valmiiksi ja nettiin.Ennen joulua niin kuin oli sovittu.Hän oli käynyt esittelemässä niitä sihteerin kanssa keskuksen aamukokouksessa ison tavaratalon kahviossa.

- Sivut tuli sitten valmiiksi..

- Tulihan ne, aluesihteeri sanoi.Rostila kertoi olevansa menossa naapuriin tulostamaan omia juttujaan.Aluesihteeri kertoi kuulleensa, että hän oli kirjoittanut työharjoittelustaan palautetta työvoimaviranomaisille.

- Kirjotinhan mä, Rostila naurahti mutta ei alkanut sen tarkemmin kertoa palautteensa sisällöstä.Ilmeisesti vetäjä oli asiasta jo aluesihteeriä informoinut.

- Jos vielä tulee sellaista palautetta niin me haastetaan sut raastupaan, aluesihteeri sanoi tylysti.

                      Rostila vilkaisi sitä, tumppasi tupakan, ei sanonut enää mitään, turhaa se olisi ollut. Siinäpähän haastoivat, ehkä sitten selviäisi sekin kuka hänestä ne kirkkaan viinan hajut oli haistellut.Saattaisi siinä selvitä joku muukin asia.