siinä se seisoo tiskillä, samanlainen pullukkanaama
kuin ennenkin, iloinen iso tyttö
joka luki Tsehovia omassa huoneessaan
tehtaan lähellä, äiti kävi siellä siivoamassa
tyttärelle koulurahoja, pieni sitkulas akka
ellen väärin muista ja muistanhan minä
väärin eli oikein kasvoin soikein
ja ne suuret haaveet kun se katseli meitä
Molla-Maijan silmillään, iloinen avoin tyttö
sata kiloa saippuaa,
nyt se riiteli jonkun äijän kanssa
maksamattomista sakoista kirjaston tiskillä, kai se
vieläkin luki paljon, lääkäri, minä
muistin maton, valkoisen karvalankaisen
ja naisen jonka kanssa me siellä painimme alasti
kuin kaalikääryleessä
elävältä syötävät lihankimpaleet
jättimäisiä elimiä kasvoi kaupunkien keskustoihin
ja ruuttasi siemenensä kaupungin ylle kuin oudon sateen
tahmaisen kuin tulevaisuus silmissä
hullut kyhäsivät runoja tehtaan varjossa
suuria haaveita ja tsehovia
sen äänessä oli vieläkin jotain tuttua, nauru ehkä, iso suu,
kuin hämmentyneen pikkutytön
sellaistako se elämä on että sitä lukee tsehovia
päätyäkseen lopulta yhdeksi
sankarittareksi sen näytelmään
kiukuttelemaan elämälle joka menee niin kuin menee
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.