Tuijotin vähän ihmeissäni tiskin edessä heiluvaa kirjailijaa jonka bodarimainen, pienenpyöreä ja pehmeä habitus tuntui henkivän jonkunlaista kiivastakin raivoa. En saanut tolkkua kuka tai mikä sen nyt oli kiivastuttanut mutta se kiehui kuin kiivain Kärppien kotikatsomo.
Kirjailija oli saanut hengen päälle, viemärin kannet oli pantu kiinni ja silakan hinnat kuriin niin kuin se yksi ammattilaisjääkiekkoilijaa palvovan porukan sekopää oli siinä pubissa kailottanut tuhannen vitunpäissään. Ja esitellyt kiukaalla polttamiaan perspakaroitaan kaiken kansan nähden.Hetkinen vielä samaa perseiden esittelyä ja tyypit olisivat voineet liittyä englantilaisten jalkapallohuligaanien aina rattoisaan joukkon.Mutta nyt oli tämä saman koulun käynyt dekkaristi taas saanut hengen päälle kuin entisaikain räkää roiskuttava pirttisaarnaaja, tummasinistä otsaryppyjä kuivailevaa nenäliinaa vain puuttui niin vaikutelma lapsuusmuistoistani Kuusamosta 60-luvun yhteiskunnan rakennemuutoksen kiivaimmasta ajasta olisi ollut täydellinen. Kirjalija paasasi että mitä vittua niitä somaleja tänne Suomeen rahdattiin, eihän Suomen miehetkään olleet lähteneet talvisotaa pakoon, sitä lajia sieltä tuli ja kovalla äänellä eikä asiakaskunnan auttanut kuin kuunnella, mieshän omisti kapakan yhdessä sen juomisensa lopettaneen raittiulijan kanssa, se oli sen pirtti ja siellä se saarnasi mitä halusi, näin se meni, seuraavalla viikolla se pisti samat keuhkojarepineet uhonsa kirjaan ja myi niitä sitten tiskiltä asiakkailleen, virnuttei valitella joka ikisen huonon kritiikin kohdalla ettei sitä ja sen visioita ymmärretty, sehän oli suorastaan nero, profeetta ja näkijä, naisten vessan oven viereen laitettu mainos ja ulkona lojuva mainoskyltti takasivat sen että näkyvyys oli sataprosenttinen, miestä ei ainakaan voinut syytellä markkinointihenkisyyden puutteesta, sen verran se varmaan Amerikassa oli oppinut.En jaksanut ajatella vaikka kerran kännissä Anan entisen poikaystävän kanssa siinä baarissa olinkin juttunut jauhamaan paskaa, lähinnä siksi että se yhdessä kirjassaan oli moitiskellut minun aikoinaan Röyhkästä kirjoittamaani lehtijuttua että miksi moisesta nimettömyydestä mitään juttuja tehtiin.Tuskin sen mun kännisiä itsesääälin sekaisia vuodatuksia oli tajunnut, kuunnellut kyllä niin kuin sen tason julkkis aina kuuntelee että tää on mun osani, pakko sietää tätä paskaa, olihan se kerran ilmaantunut koirabaariinkin ja istunut pitkään hiljaa isossa pöydässä, sitten alkanut kuin vittuillakseen kyselemään että tiedättekste kuka mä oon…Ja kukaan ei sen haitaksi ollut tiennyt. Kirjailijan kanssa se kyllä kerran oli asiallistunut pohtimaan sitä, että kannatiko amerikkalaiseen tyyliin pyytää autoliikkeeltä sponsorirahaa kun pisti päähenkilön romskussa ajelemaan sen firman autolla. Tehdä niin ku dekkariin ihan semmonen oikea product placement.