Erinomaista iltapäivää. Kerrankin meillä on loistavia uutisia täältä Kainuusta.

Tosi mielenkiintoista…sanoo tämä Kainuun radion pirteä naistoimittaja.

Erittäin mukavaa.

Toivoa sopii, ettei hän kotona ole samanlainen miestään kohtaan – jos sellainen on olemassa.

- Kävin vessassa…

- Tosi mielenkiintoista..

 

Kotiympyröissä tuollainen lausunto kuulostaisi enemmän vinoilulta kuin kannustavalta repliikiltä.

 

Miksi media sitten on niin ylettömän tsemppaava.

Kuten nyt Jenni Haukio Seurassa – että nauru auttaa selviämään vaikeista asioista. No, enpä menisi koronaan kuolleen hautajaisiin ihan vitsejä laukomaan.

 

Mahtava toi sun keittiös ja noi lamput – aivan upeita.

Tosi hieno sänky sulla. Mahtava kukkapenkki. Tosi hyvä risotto.

 

Kun joutuu nyt kuuntelemaan paljon radiota ja katselemaan televisiota tämän kirjoittamisen ohessa on kaikkien toimittajien pirteän iloinen superlatiivisössötys alkanut ottaa niin sanotusti kupoliin eli kirkon yläkertaan, jossa humisee kohta kiivaasti.

 

Niin ylettömän upeaa, mahtavaa, erinomaista ja erinomaisen erinomaista tuntuu kaikki olevan vessan sisustamisesta kokkaamisen kaameuteen.

 

Ja sitten vielä aiotaan kieltää ns. kortteliralli, joka kyllä aiemmin tunnettiin vähän toisella nimellä mutta nyt varmaan tänä transsukupuolisuuden ja muun seksuaalisen identiteettipolitiikan aikana lienee väärä termi, koska tien päällä on niin monenlaista metsästäjää monenlaisen tavaran perässä.

 

Ja…poliisin mielestä tällainen kortteliralli on tarpeetonta.

Minusta se kyllä on aika tarpeellista jos näin voisi sanoa – ainakin siinä ollaan tietyn tarpeen perässä mikäli olen tämän autoilun syvemmän tarkoituksen ymmärtänyt oikein.

 

Itse en sitä ole harrastanut kuin kerran serkkuni kyydissä Oulussa.

Sen hitaan matelevan vauhdin ja avoimen ikkunan ja kysymyksen, joka näyteikkunan edessä majaileville, purkkaansa jauhaville tytöille esitettiin – en minä vaan serkkupoika:

- Mitä kiltsit, tuuttako kyytiin`

Ja tarpeen mukaan tulivat tai sitten eivät.