Tanakan näköinen mies valuu pöytään ja kysyy, että saako istua ja ennen kuin hän ehättää vastata se jo istuu tuoppeineen pöytään, lyhyt tukka, vähän pulleat kasvot, ovat nämä astraalitason asiat nyt maailmassa sillä lailla sekaisin, että pieniä vihreitä miehiä näkevät kohta muutkin kuin hän. Pöydälle se laittaa pienen postipaketin. Hän vaivaantuu sen liiallisesta sosiaalisuudesta, baarissa ei tosin ole muita kuin hän joten kaipa se seuraa hakee, näyttää niin kuin olisi vähän kohmelossakin ja sen melontaolon hän tuntee jo liiankin hyvin, kun ei tahdo lapasessa pysyä ei melat eikä muutkaan lapiot ja rottia pitää aamuisin vessanpöntöstä tiirailla. Mutta näitä astraalitason mietelmiä hänen päässään vaeltaa, vanhan pelimiehen että mitä se nyt vielä uhittelee, mokomakin hanskanheiluttelija kun kerran jo kehän nurkkaan tipahti, uskoisi vaan hyvällä ettei pahalla tartte ja mitä kaikkea päätäkivistävää sitä saakaan aikaiseksi pelkkiä lehtiä lukemalla ja pieniä vihreitä miehiä mietiskelemällä.

- Rapula, tuli eilen otettua vaikka en minä tavallisesti ota, nyt otin…maistuisko se herralle olut…

- En minä nyt…

- No eihän se pakko oo ku kuolla niin ku sanotaan…minä oon muuten Heikkinen..

                      Ja niitähän piisaa, hän naurahtaa, Moilasia ja Heikkisiä, savolaisia sukunimiä täällä maanvalloittajien maisemissa jonne hän huomaa eksyneensä pieniä vihreitä miehiä mietiskelemään vaikka siinä tilanteessa maanvalloittajien mietiskeleminen tuntuu vähän epäasialliselta.

- Kävin hakemassa matkahuollosta tuon laihutuslääkkeen, on tullu painua, pittää laihtua, se aloittaa puhumisen niin kuin monesti krapulaiset, pää on sillä lailla paineistettu että pakko on päästellä höyryjä ja tällä Heikkisellä on puheripuli, pakko puhua jollekin ja sieltä sitä tulee, että rapulan lisäksi on kertausharjoituksissa käyty, sentään luutnanttimies, kovasti olivat kenraalit sotaa pelänneet kun se ryssä taas liikehtii ja saaria valtailee, pieniä vihreitä miehiään juoksuttelee muuallakin kuin rapulaisen harhoissa, laihutuslääkkeet piti ostaa kun tuota painua tullu riivattua, kävin just matkahuollosta hakemassa, sanoo ja näyttää pakettia pöydällä, nauraa ei kehtaa kun kuulostaa tosi olevan kyseessä ja kenraalit siellä jo karttojaan tutkailevat että milloin se sieltä kanveesista nousee tämä peto uudestaan ja Heikkinen lähtee kotiin laihdutuslääkkeitä popsimaan että jaksaisi taas mettissä ravata pieniä vihreitä miehiä jahtaamassa ja hän ei tiedä muuta kuin jatkaa sekavampaa astraalitason sielunvaellustaan.