.Sitä hätkähtää kun kuulee äkkiä baarin tiskiltä Itsekseenhöpisevän ääneen, Vilkaisee että kaikkia hulluja ne kapakkaan päästääkin Sisään tai että kyllä yksinäisyys on kauhea tauti Tulla nyt baaritiskille puhumaan itsekseen Ja noin kovalla äänellä Sitten tajuaa että eihän se mikään hullu ole

 Puhuu kännykkään, oikeastaan huutaa,toisen käden sormi korvassa Mistä korvesta se sinäkin tänne kaupunkiin tullut Soimaa omantunnon ääni kuin portsari Oikeiden opportunististen ajatusten ovensuussa Joku toinen kerta sitten, taitaa olla noita pohjia jo Se sanoo, mittaustilauspuvusta kaavaan kangistettu sielu Ja rapistelee taskunpohjansa kolikkokasaumaa Mielessä siintää etelän lomarannat,tässä näitä nyt Juoppoja humoristeja hyysäämään Ja onhan niitä, kengänpohjia,kaikenlaisia pohjia on niin Että vaikka pohjatehtaan perustais Omien unelmiesi planeetalta,pudonnut maahan Kuin meteoriiti,riitti kuin riitti,ainakin Se kaljanlitkiminen on riitti, kiitti mulle nyt riitti, Joku huutaa päissään, missä myytti toinen ulvoo Kuin paha susi kuuta,sitä hulluuden ääntä koko myytti Täynnä kuin vanha testamentti,sodissa ne ritualisoivat Oman hulluutensa, kuka mitenkin, ja mies vaan huutaa Kännykkään kuin jollekin umpikuurolle puhuisi,

 Äkillisestä yksinäisyydestä kajahtaa kova kuuluva ääni Kuin pehmustetusta kopista Päästäkää mut ulos tästä solipsismin kapselista Mikä maankiertäjä se minä tai edes Juri Gagarin Huono semmoisiin hommiin, huono kaikkiin Itsestäänselvyyksiin, hyvää päivää kirvesvartta hommiin Ja mies eikun huutaa,umpikuuro se on,puhelin Kuin Maxwell Smartin kenkä korvallisella Enää jaksa oikein innostua mistään, pyöriä Hulluna humalassa pyöröovista sisään ja ulos Mikä vaginaalinen vamma minä olen, eestaassoutaja Elämän oviaukossa, sekin ehkä, kaikkea, Mies tiskillä huutaa kenkään, se on hullu,jalat paljaina Se tanssii tiskillä ja juttelee mukavia umpikuuron ystävänsä kanssa

 Elämä jatkuu jollain toisella kanavalla

 Kuin vitutus sulavakulkuisessa Saharassa