Hänen järkensä oli nyrjähtänyt, mennyt sijoiltaan
jonka paikka muutenkin oli vähintäänkin epäselvä,
joku asema se oli, station tai stadion, ei tietoa
sen selvempää siihen hätään, status, asema,
joku kuitenkin joka piti paikoillaan ja mitä hän
tiesi asemat pysyivät paikoillaan, tosin nykypolitiikan
aikana sekään ollut niin varmaa mutta
yhdellä nilkuttavalla lausella hän kompuroi
kohti täydellistä merkitystä, jonka hän unessa
oli nähnyt niin selvän että vielä aamullakin
silmät punehtuivat muistoa ja sitä
sanojen sanaa, joka veisi vihdoinkin
kaiken tuskan pois, armahtaisi kuin Jeesus ristillään,
armahduksen sijaan hän eksyikin viinakauppaan,
todellisuus niin häntä ravisteli, ettei myyjä
uskonut hänen vain nyrjäyttäneen järkensä,
kieltäytyi myymästä, väitti että liika on liikaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.