”Onko olemassa aistien ulkopuolista havainnointia?

 

On. Jokaisen aivoissa on evolutiivisesti vanhin osa, joka ei ole kosketuksissa aisteihin. Se saa informaationsa vain aivoilta ja se uskoo saamiinsa viesteihin, Koeteltu konsti vakuuttua tästä on ajatella sitruunan imeskelemistä. Suuhun hulahtaa sylkeä, koska liskoaivo uskoo, että suussa on sitruuna.

Kohtelemme itseämme usein niin armottomasti ja piittaamattomasti, ettemme ikinä tekisi sellaista kellekään muulle. Tietenkin on hyvä asia, ettemme kohtele kaltoin kanssakulkijaa, mutta itseäänkin pitää kohdella kuin ihmistä.

 

Paitsi  että itsensä pitää antaa levähtää ja sairastaa, kun sen aika on, on tärkeää valita, miten puhuu itselleen, ääneen tai äänettömästi. Se merkittäv ä aivojen osa raukka uskoo, mitä sanotaan, Jos toistuvasti vakuutetaan, ettei sinusta tähän ole, tämä homma epäonnistuu satavarmasti, olet lahjaton, ei tästä mitään tule, elämä on paskaa ylipäänsä ja tämä teksti vasta paskaa onkin, niin liskoaivo, tiedostamaton, kirjoittava minä – miten sitä haluaakaan nimittää – alkaa uskoa sanoihin. Se luulee niitä todeksi ja alkaa ohjata käyttäytymistä sen mukaan.

 

Alitajunnan voima on valtava. Mitä se uskoo, siihen suuntaan ihminen liikkuu. Alitajunta on kuin norsu ja tietoinen mieli on pieni norsun ohjastaja. Oleellista on saada tietoinen ja tiedostamaton toimimaan hyvässä sovussa ja yhteistyössä. Norsua ei pidä hakata vaan houkutella ja kohdella ystävällisesti.

Puhu siis itsellesi kuin ihmiselle. kohtele muutenkin itseäsi ihmismäisesti. Kunnioita itseäsi, ole itseisi ystävä, ole itsellesi reilu ja osaava johtaja. Harjoita itsemyötätuntoa.

 

Sano, että kyllä sinä tästä selviät. Osaat kyllä, olet taitava. Ratkaisu löytyy, ole kärsivällinen.

Onneksi itselleen puhumiseen ei tarvitse uskoa. Se toimii, uskot tai et. Toimii vielä paremmin jos puhut ääneen ja toistat viestiäsi. Tutkijat ovat havainneet, että toisen( tai kolmannen) , sinä – muodon käyttäminen on tehokkaampaa kuin minä – puhe.

 

Alitajunnalle kannattaa puhua myöntölausein. Se ei oikein tajua ei-sanaa. Jos sille hokee, että älä velttoile, se poimii vain sana ”velttoile”. Sano mielummin: olen tarmokas. Tai vielä tehokkaammin: olet tarmokas.

Alitajunnalle tai kirjoittavalle minälle voi antaa myös tehtäviä ja deadlineja, niin hassulta kuin se kuulostaakin. ”Ensi maanantaina tiedät ratkaisun tähän ongelmaan”. Ha kas, kun maanantaiaamu koittaa tiedät, mitä mieltä olet. Tai sitten et tiedä mutta ei yrittämisestä haittaakaan ole ollut.

 

Aivojen ja psyyken kuormitusta keventää, kun sanoo alitajunnalle: Jätän tämän asian sinun pohdittavaksi. Mieti sitä viikon verran. Kysyn sinulta silloin, mihin tulokseen tulit. Alitajunnan kovalevy alkaa työskennellä ja tietoinen mieli voi keskittyä muuhun.”

 

Anneli Kanto; Kirjoittamassa( Reuna, 2020)