11.6

 

Jatkaakseni tämän Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan Stallarin repostelemista tulin ajatelleeksi tota Jussin homofobiaa joka meillä miehillä Suomessa on tietty kova, se oli jo silloin Runkkua tehdessä pinnassa Jussilla ja nyt tässä romskussa päähenkikö asuu alivuokralaisena insinöörillä joka mitä ilmeisimmin on homosekuaali ja mikä asian hitusen huvittavaksi tekee myös päähenkilön isä on insinööri eli vihjaako Juha Ruusuvuori-merkkinen kirjailija tässä siihen ,että päähenkilön insinööri-isäkin on homo, voisi kuvitella, teema ehkä olisi kaivannut syventämistä, siinä olisi saattanut olla romaanin ns. paikka kehittyä.Toisaalta mietin tuota demarin arvostelijan esiin nostamaa kaunaisuutta, mistä sellainen tulis, siitäkö että kirjailijalla se 70-luku meni niinku ohi, ei tullutkaan hurahdettua taistolaisuuteen eikä mihinkään muuhunkaan fanaattisuuteen ja nyt ns. vituttaa, olis tehny mieli tulla silleen hulluksi ku muutkin mut oli siihen liian järkevä ja se nyt sitten näkyy tässä tolkuttomassa saarnaamisessa, enpä tiedä.Sellasta nyt pohdin ehkä siksikin että on saatava se oma manipulaatiosta ja indoktrinaatiosta jauhava Juuso omassa romskussa kohdilleen eli millainen ihminen se niinku olis, järkevä sanoisin.Muistan kun kirjoitin silloin kouluaikoina abisyksynä romaanin nimeltään ”Verinen vallankumous”, olin umpirakastunut ja lievästikin sanoen sekopää ,siinä romaanissa nimittelin Jussia Noutajaksi Jerry Cottonin Noutajanevillen mukaan, siis tämän tyypin joka litki viskiään minkä ehti.Nimellä oli kai muitakin vivahteita mutta tulihan sitä silloin ryypättyä kun kuten Juha Ruusuvuori aina sanoi ”kuijottaa ei saa” mistä tulikin mieleeni että romaanissa Juha Ruusuvuori  kirjailija kuvailee Tillikan hovia samaan tapaan kuin aikoinaan Haarikan hovia jonka lempinimeksi siunaantui Kuijo.Kuijottaminen ja pilkkiminen olivat pahoja asioita joita viinapotun äärellä ei sopinut harrastaa.

Ajattelin tuolla kehittymisellä sitäkin, että kun kirjailija jollain lailla on lähtenyt tälle ranskalaiselle j´´accuse linjalle eli syyttämään jollain lailla, en oikein osaa sanoa miten mutta kuitenkin 70-lukua ja taistolaisia niin olisi kai sitä muutakin teemaa voinut syventää…aivan kuin jotenkin syyttäisi taistolaisia omasta vallanhimostaan tai muusta, sellainen tunne tuli päivällä kun mietin mikä tässä pitkässä syytekirjelmässä välillä panee miettiin, luin myös Juha Ruusuvuori-merkkisen kirjailijan haastattelun Kansan Uutisista ja siellä tuo syyttelevä sävy oli selvempi, jokin siinä jäi häiritsemään aivan kuin Ruusuvuori syyttäisi sitä aikaa jostakin, ehkä elämänsä muista mutkista, en tiedä vai harmitteleeko hän romskussaan sitä että ei ollut silloin kiihkeä taistolainen itse, sellainenkin käy mielessä, vaikeaa sanoa.Miksi muuten ryhtyä tällaiseen moraalisen tilintekoon? Itse ajattelin tuota aikaa enemmän suurena kulttuurisena murroksena kun omalla taustalla oli suku joka vielä 50-luvulla eli Kuusamossa liki keskiaikaisissa oloissa Kortesalmea siteeratakseni ja siitä äkkiä hypätiin kuulentoihin ja minä oppikouluun oppimaan aivan uuden kielen ja tavan nähdä maailmaa niin että se mitä ukki tai äiti sanoi ajjeerautumiseksi oli äkkiä Freudin psykoanalyysin tieteellinen termi agera enkä tiennyt mahtoiko se tieteessä tarkoittaa samaa kuin minun lapsuudessani, mahtoiko Freud puhua samasta ajjeerautumisesta, ajat ikään kuin kohtasivat ja myllerrys oli suuri ja taistolaisuus kuin jonkunlainen fanaattinen gargokultti jossa hurahdettiin palvomaan milloin mitäkin.Se kulma romaanista puuttuu, Ruusuvuori tarkastalee asiaa enemmän manipulaation ja tiedonvälityksen kautta mutta se suuri yhteiskunnallinen myllerys siellä takana jää hahmottumatta, sekin miten 60-luvulla sadattuhannet ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin ja heidän lapsistaan sitten tuli tätä taistolaistenkin porukkaa ja tietysti suurten ikäluokkien edustajista.No nämä on kysymyksiä ja kirja näyttää nyt innostavan miettimään niitä vaikken itse opiskeluaikoina politiikkaan osallistunut ennen kuin vaihtoehtoliikkeessä tai sen alussa, vaihtoehtolehdessä.

Toisaalta tos syyttelyssä on se vanha osapuolikiista vielä pinnassa, tää taistolaiset vastaan revarit joka kyllä tuntuu jo ikiaikaiselta enkä oikein silleen ymmärrä koko juttua mutta Juha Ruusuvuori tuntuu vaativan jotain tilille 70-luvusta, romaanissa päähenkilö vainotaan ja seurataan, ilmassa on rangaistuksen tuntua, jonkinlaista oidipaalista draamaa siitä että on oltu tuhmaa poikaa mut asia jää niiltä osin auki, tätä siinä jää miettimään kun lukee kirjan koska se vainoaja on epämääräinen hahmo ja päähenkilön syyllisyys jää kuin roikkumaan ilmaan, mikähän syyllisyys siellä todella takana sit on, sitä kysyy.