Könyän kylpylän lauteille kuntosalista maitohappoisena ja  tyytyväisenä, vähän sellainen pirun raukea olo päässä.Pari vanhempaa äijää vilkaisee ja toinen kysyy jostain kumman syystä, että olenko venäläinen.

- Da, vastaan piruuttani.

                      Äijät tiirailevat minua hetken kuin eivät oikein tietäisi, miten pahasti minä nyt vedätän niitä.Miten joku venäläinen vastailee suomalaisen kysymykseen noin.Annan pienen dramaattisen taidepaussin vaikuttaa ja sanon sitten että en ole vaiteskaan venäläinen. Selitän vielä, että olen vain aloittanut juuri venäjän opinnot kun kieli ja uuden oppiminen yleensä kiinnostaa.Suomussalmella kun muutenkin tuohon kieleen törmää alituiseen.

                      Äijät reipastuvat rentoutumaan ja yksi keksii ruveta kertomaan venäläisestä vävystään, joka on sitten kumma veijari, aina pitää olla eväät matkassa vaikka mentäisiin vain muutaman sadan metrin päähän retkeilemään.Ja sitä viinaakin pitää joka välissä olla napsimassa.Sitä se ihmettelee, sitä eväiden määrää, että pitää sellainen metrin korkuinen pino leipiä pakata reppuun vaikka ihan naapurissa ollaan käväisemässä.

                      Ja sitten niitä eväitä syödään oikein urakalla kannon nokassa, ei niitä turhaan olla siihen naapuriin kannettu.Ja otetaan hörpyt päälle.Sekin sitä kummastuttaa, kunnon luterilaista suomalaista.

                      Keskustelu äinehtii laajemminkin ruokakulttuurien eroavaisuuksiin, kun vävyntapaisesta puhunut alkaa äimistellä, että muutenkin se niiden syöminen on niin erilaista, sitä syödään tuntikausia ja kunnolla, se on sitä tyttärelleenkin ihmetellyt kun olisi jo halunnut pöydästä pois mutta tytär hermostunut, että mitä sinä isä hökälehdät.

                      Heitän väliin, että se ruokakulttuuri taitaa siellä olla vähän erilaista kuin Suomessa, missä on niin kovasti työorientoitunutta väkeä, että sitä vaan pikaseltaan syökästään kesken kiireiden ja taas eiku ahertamaan ja vähän äkäseen.

                      Äijä naurahtaa ja näyttää oman syömäasentonsa.Se on kuin Nykäsen alastulotyyli, hartiat kumassa, pää edessä, kädet suorina sivuilla ja kyljissä kiinni, kopra tiukasti lusikan varteen tarrautuneena ja lapiointivalmiudessa, että heti kun soppalautanen eteen tuodaan sitä ruvetaan vetämään naamariin sillä tahdilla että tuntuu.Sivulle ei vilkuilla, syömässähän tässä ollaan eikä paskaa jauhamassa.Ja kun tästä hikisestä syömäkilpailusta on selvitty silmä sipaisee jo rannekelloa, että johan tästä onki jouvuttava pellolle ja töihin, tuli liiankin kanssa tuota aikaa tuohon ilimanaikuseen syömiseen tärvättyä.

                      Selvityksensä päätteeksi äijä naurahtaa hyväntuulisena.Suomalaisen ja venäläisen ruokakulttuurin päällimäiset erot tulivat havainnollistettua ihan tarpeellisessa määrin.Da.