Semmonen kulttuurinen kakofonia tuli vastaan tänään, että jotenkin huvitti kun olin Aapistiellä hampaiden juurihoidossa ja tämä vakituinen Hanne siinä juuria hoiteli, sitten paikalle pamahti pari italian poikaa katsomaan, ilemeisesti joitakin vaihtokurssilaisia.

No he siinä avustivat operaatiota joka eteni perusteellisen hitaasti ja suomalaisella tekniikalla jota tämä Hanne heille selitti.

Kun tuli fyllien aika ja Hanne sai sen tehtyä hän joutui lähtemään vielä röntgenkuvia hakemaan ja silloin italianpojat alkoivat naureskelemaan – italiaksi tosin – että meillä tää homma tehdään paljon nopeemmin ja eri tekniikalla.

 No minä siinä ihmettelin ja ajattelin näille vauraastaa eteläitaliasta kotoisin oleville pojille sanoa, että kun täällä on näin totuttu tekemään niin siksikö me maksamme teidän nopeaa hutilointia vai pitäisikö muistella sitä maailmanhistorian lyhyintä kirjaa nimeltään italian suurimmat sotasankarit.

En tiedä.

Jotenkin vistoi se koppavien italiaanojen nauru.

Mutta se oli se kokemus ja kun vielä päivän kävelyllä päädyin yhteen baariin yksi nuori poika tulkutti puhelimeen, että pitäisikö ostaa sukset vaikka se hiihtäminen on homojen hommaa aloin olla ihmeissäni, en ollut koskaan kuullut että hiihtäminen on homojen hommaa.

Toki iltapäivälehdestä olin lukenut toimittajan huolen siitä että Suomen hiihto menee samaa alamäkeä kuin mäkihyppy.

 No se jäi siihen mutta naapurisalesssa tutun nuoren naisen kanssa tuli asia puheiksi ja kyselin että näinkö on et hiihto on homojen hommaa ja hän nauroi että joo tähän on vanha juttu, he nauro jo ala-asteella sitä ja minä siinä kaljani saaneena rupesin laskeen et se oli se Lahti 91 ja se et suomalainen urheilu muuttu koska häviäjät ei mistään oo kotosin, ne on homoi…että näin