Jaska pomppi alakerran portaat alas vauhdilla, tönäisi oven auki ovilasin alla olevasta kuparintummasta metallilevystä, sai oveen sen verran vauhtiakin että se heilahti reippaasti auki.Ämmä alkoi heti selän takana mäkättää että tarvi nyt sitä ovia särkiä ku tuolla lailla potkii, hulluhan sinä oot..

- Hullu niin, Jaska supatti mennessään, enemmän itselleen kuin äidille, sen kanssa jaksanut enää ruveta riitelemään mistään, aina sai vaan olla huutamassa vaikka tekikin mieli kysyä, että miten niin hullu, yhtä hulluko kuin se yksi jonka kanssa ämmä oli ollut hetkeen aikaa naimisissa silloin aikoinaan mutta hän antoi ajatuksen olla, mietti enemmän sitä että paukuttivathan he kentälläkin kiekkoa niin että kaukalon laidat paukkuivat, sielläkö sitten sai olla hullu mutta muualla ei mutta äidin tuntien Jaska piti parempana pitää turpansa tukossa, koska ämmä olisi kuitenkin sen riidan voittanut, alkanut vääntelemään ja kääntelemään sanoja niin kauan että sai oman näkemyksensä läpi, siinä lajissa se oli nero ja joskus hän ihmettelikin, miten Juho sitä ylipäänsä kesti, ehkä siten että se ei vaan koskaan sanonut mitään ämmälle vastaan, hymyili vain kuin joku ääliö ja nauraa hörötti sen vitseille ja rähinöille niin kuin ne olisivat olleet suurinta hupia maan päällä, mokomakin paska vaikkei hän oikein ollut varma olisiko sen sitten pitänyt sanoa vastaan, siitä tuli vain mieleen että sitten ne olisivat tietty alkaneet riitelemään samalla lailla kuin ämmä oli riidellyt sen hullun kanssa mitä hän yhtään muisti vaikka muistikuvat niistä ajoista olivatkin enimmäkseen epämääräisiä ja pelottavia.

                      Jaska ei jäänyt katselemaan pääsikö äiti samalla ovenavauksella vaan lähti lompsimaan hiekkalaatikon ja peltisen liusumäen ohi äidin autolle.Muutenkin saanut tarpeekseen kuunnella kotona sen mäkätyksiä taas kerran,  pahantuulisia saarnoja siitä miten hänen oli opittava käymään töissä, miten sitä nuorena jo piti töihin oppia niin kuin hän ei olisi töitä tehnyt, raatanut koko edellistalvenkin kentällä ja koulussa, joka paikassa joku idiootti aina jankkaamassa miten töitä piti tehdä, töitä ja töitä,sitä ne jankkas kaikki,opettajat, valmentaja, ämmäkin, töitä hiki otassa ja perse huurteessa, töitä ja vaan töitä, muuten tullu mistään mittään ja mitä jankkasivatkaan, hullun lailla piti puskea eikä ajatellakaan ettei jaksaisi niin kuin hän oli kesällä jo monesti ajatellut harkkareihin tai peleihin vintatessaan, lätkää ja jalkapalloa vuoron perään niin että touhua riitti melkein joka päivälle niin että kaiketi hän niitä töitä oli tehnyt mutta kun ämmän puheita kuunteli niin hän vielä ollut päässyt alkuunkaan sillä työnteon kitkerällä polulla.

Ja entä sitten jos ei jaksanutkaan, mikä oli se maailma johon sitten tipahti, hän osannut kuvitellakaan, ehkä hän sitten joutuisi sitä paskaa lapioimaan ojan pohjalle niin kuin ämmä keväällä oli uhkaillut kun se oli pakottanut hänet hakemaan koulusta sen todistuksen sen isän kanssa käymään elatusapuoikeudenkäyntiin, todistuksen jolla todistettiin että hän oli erikoisen hyvin opinnoissaan menestynyt, mallikelpoinen oppilas jolle isukin oli syytä maksella lisääkin elatuksia että saataisiin poikaparasta ylioppilas ja mahdollisesti tuleva herraskaiseen luokkaan siirtyvä virkamies eikä mitään lapio kourassa paskaa ojan pohjilta lapioiva hamppijätkä niin kuin ämmä silloin toukokuussa oli suustaan päästellyt kun hän vähän arasti oli ihmetellyt, että miksi se niitä lisäelatuksia, olihan isä elatukset aina maksanut ja sieltä oli alkanut tulemaan että niiden elatusten viilaan hän kuulemma olisi jo ojan pohjilla paskaa lapioimassa, sen verran vähän sitä rahaa siltä suunnalta oli tullut.Mutta työtähän se paskan lapioiminenkin oli mitä hän yhtään tiesi, ehkä sittenkin olisi tosiaankin pitänyt vain tulla hulluksi, ehkä siellä piirillä sai levähtää ,olla vaan ja paskat välittää mistään ämmistä, oikeudenkäynneistä, Pikkaraisen Aatun valmennusopeista tai muustakaan. Tai murehtia sitä että miksi oli Forsassa joutunut turnauksessa istumaan vilttiin niin kuin olisi pettänyt koko porukan.Paskat mistään saati pyhän paavin perseestä tai muustakaan mietelmästä joita hän tuon asian ympärillä aina silloin tällöin oli ajatellut.

                      Ehkä hän olikin hullu, totta kai, oviakin potki vain huvikseen, halusi hajottaa kaikki paikat, ämmän riitelemisistä kannattanut mennä puhumaankaan, se olisi vaan taas kieroillut ne oikeudenkäynnitkin hänen viakseen kun niitä rahoja kuitenkin hänen kaltaisensa suurisuisen idiootin koulunkäyntiin tarvittiin.Tuntui kuin pää olisi voinut räjähtää kun sitä asiaa taas muisteli.

Jaska tiiraili aidantakaista Nuottasaaren kansakoulua, punatiilinen puisevuus levittäytyi silmien eteen kuin kansakoulun päättäjäisten suvivirren sointi, satapäinen kakaralauma kiljumassa armaasta ajasta joka taas joutui, hänen aikansa ollut niin armas, aikuisten idioottimaisuuksista saanut selvää, Kalevastakin sai vähän väliä lukea miten aikuisten mielestä nuoriso muuta kuin mölisi ja häiritsi, oli aina potkimassa mummoja hengiltä heti kun silmä vältti, rikollista sakkia koko porukka,diskoissa vaan räyhäsivät eivätkä antaneet kunniallisten kansalaisten nukkuakaan rauhassa, toista se oli ollut ennen kun vanhempia oli älytty kunnioittaa, niille alettu vastaan äkisemään, sitähän se seuran puheenjohtakin kävi aina välillä vinkumassa lehdessä että Kärpille lisää rahaa nuorisotyöhön että saavat nuoret pois kaduilta kuleksimasta ja pahaa tekemästä niin kuin siellä kaukalossa sitten muka olisi ollut vain lauma hyväntekijöitä toisiaan kepeillä hakkaamassa.

                      Äidin uusi auto, Datsun 100 A komeili pihan perällä leipomon pakettiauton vieressä,sai Jaskan taas ajattelemaan ämmän oikeudenkäyntiä joka alkaisi kohta, rahaa sillä kyllä tuntui olevan vaikka se keväällä hänelle olikin ilkkunut ,että ilman niitä lisäelatuksia hän saisi jättää koulun kesken, hän ollut ollenkaan varma puhuiko se roskaa vai oliko ollut tosissaan, vinoillut vain kun oli saanut tarpeekseen hänen inttämisestään, päässä vain alkoi pyörimään kun yritti ajatellakin asiaa, vitun sekavaa touhua, hän olisi halunnut olla missään tekemisissä koko asian kanssa, vituttanut mennä äkisemään reksillekin niistä todistusasioista silloin keväällä, saanut siinä naama punaisena sitten selitellä että kun semmosta ja semmosta paprua sinne oikeuteen ja mitä paskaa olikaan saanut selitellä, hyvä kun reksi saanut mitään tolkkua koko asiaan.

- Eikö ookki komia auto, kyllä sillä kelepaa ajella, ämmä oli kehunut autoa kun oli ajanut sillä ensimmäisen kerran pihaan.Juhon se tuskin antoi edes koskea autoon, pelkäsi että äijä vaan paskakoprillaan sotki sen hienon auton eikä äijällä ollut korttiakaan vaikka se silloin ämmää riiatessaan olikin lähetellyt sille kuvia, missä se seisoskeli komeasti mustat saappaat jalassa jonkun Volkkarin kupeella, vieläkin ämmä jaksoi aina joskus muistella sitä asiaa, naureskella Juhon touhuja ja postiautolla posottamisia vaikka sitten toisaalta puhuikin,että saattaisi olla hyvä jos sekin ajokortin ajaisi.Jaskasta tuntui ettei äiti olisi vain uskaltanut istua Juhon kyydissä, hän ei oikein ollut varma mistä hän niin päätteli.

                       Anttilan jätkä laski kiljuen liusumäkeä.  Jaska toivoi vilpittömästi että se olisi lyönnyt leukansa mäen alareunaan, sekin marakatti. Ehkä ämmällä oli vaan vaikeeta, kuukaisittain vaikeeta, mistä vitusta hän olisi sen voinut tietää, ei hän vielä niin syvällisesti ollut ehtinyt paneutua naisten sielunelämään. Sen hän vain tiesi että hänellä poimuvakulkuinen vitutus jatkui kuin sulavaliikkeinen Saharan dyyni, leveälahkeisten samettifarkkujen lahkeensuut olivat rispaantuneet eikä hän älynnyt miksi ylipäänsä oli lähtenyt sen pakottamana, olisi vain hipsinyt tiehensä, minne tahansa, häipynyt niin ettei kukaan enää koskaan olisi kuullut hänestä.

 

Nussi sitä vitun huoraa, paina niin että perse rutisee ja veriset tamppoonit lentelee pitkin taivaita kuin vampyyrin vaipat..oi sinä ihana hulluus joka ryömit minussa kuin toukka perseessä...Tunge sen huoran perse täyteen satasen seteleitä niin ei tartte koskaan enää valittaa rahapulaa eikä muutakaan pulaa, vie tivoliin ja kierrätä maailmanpyörässä niin että sen tissit helisee ku joulukulkuset petteri punakuonon perseessä...

                      Katsomon läpi kävi syvä huokaus  kuin yhdestä suusta kun HPK:n oranssipaita runttasi Makkosen laitaa vasten niin että sen kuuli katsomoon asti.Makkonen tipahti polvilleen jään pintaan.

- Tapa se, huusi joku hänen takaansa ja hän katsahti, oli sanoa että ei kai se sellainen ole sopivaa mutta hän ei voinut sille mitään, että tunsi itse samoin, hänen sisällään kuohahti suunnaton raivo tuota vierasjoukkueen pelaajaa kohtaan ja eikö se ollut ollutkin väärä taklaus, kyynärpäät ylhäällä ja tuollaisella vauhdilla, ei se mitään taklannut, se yritti saada Makkosen pois pelistä, hän oli hetken aikaa siitä aivan varma ja antoi kiihtymyksen kasvaa, se suorastaan vapisutti hänen ruumistaan niin että hänen oli pakko hyppiä paikoillaan vaikkei hän kehdannutkaan huutaa niin kuin tuo aikuinen mies hänen takanaan. Tapa se, muussaa perkele semmoseksi läntiksi ettei äitimuorikaan ennää tunne…Villit sanat tanssivat hänen mielessään hetken aikaa kuin kolikot pöydällä kun ne panee pyörimään pystyasennossa…

- Tahallaan yrittävät Makkosta pois pelistä, näkkeehän tuon, vitun siat..

- Eikä pullopersesika ees jäähyä vihellä…

                      Ihmiset buuasivat yhtä aikaa ja ilman eri komentoa niin kuin siinä viistolippaisen katsomon alla olisi huohottanut satapäinen hirviö valmiina syöksymään kentälle ja tallomaan kaikki alleen, satukirjoista karannut jättiläinen talsimassa mäntyjen kokoisena pitkin maita mantuja…

 

                      Japen äiti seisoi kampaamon takaovella tupakalla, Jaska painoi naamansa kohti asvalttia niin kuin olisi pelännyt että kasvoista näki miten vihainen hän oli. Hän olisi halunnut lukea sitä kirjastosta lainaamaansa kirjaa apinoista eteenpäin mutta ämmän mielestä siivoaminen oli tärkeämpää kuin ihmisen biologisen perimän tutkiminen eikä siihen mikään jankutus ollut auttanut, kyhnytyksistä puhumattakaan, siitä se olisi kyllä saanut aiheen syyttää häntä enemmänkin kuin hulluksi, kuka nyt ihmistä apinaan oli vertaamassa muut kuin hänen liioista kirjojen lukemisesta hulluksi tulossa oleva poikansa. Vaikka eihän se koskaan käynyt Keskarin katsomossa katsomassa miten ihmiset siellä mekastivat. Kyllä siitä porukasta yhden apinalauman olisi hyvinkin kasannut.Television ääressä se kyllä saattoi ruveta kommentoimaan lätkän pelaamista, väittämään että tuon ja tuonkin tilanteen se olisi selvittänyt paljon paremmin kuin ne kentällä heiluvat pelimiehet. Sellaiset puheet ärsyttivät häntä suunnattomasti vaikkei hän oikein tiennytkään miksi. Joskus hän oli epäillyt ääneenkin, että tuskin se edes osasi luistella, eihän siellä maalla sen lapsuudessa mitään luistinkenttiä ollut ollut. Silloin se oli alkanut nauramaan ja sanonut, että kyllä he siellä lammen jäällä olivat luistelleet ja ukin tekemillä omatekoisilla luistimilla. Siinä vaiheessa hän oli saanut suunnilleen taas tarpeekseen noista loputtomista menneisyyden muisteluksista vaikka olikin kysäissyt, että mistä ne terät sitten ja miten ja se selittänyt ,että ne oli sidottu ne ukin takomat terät naruilla kenkiin ja siinä oli olleet sitten heidän luistimensa. Surkeet kapistuksen, hänen oli tehnyt mieli sanoa mutta kun tiesi äidin suuttuvan oli pitänyt suunsa kiinni.

Miksihän ihmisilläkin sitten oli tuollainen kyhnytyspuhe niin kuin apinoillakin, seksuaalisuudestako se johtui, Pera hämmentyi ajatustaan koska Japen äiti seisoi siinä kampaamon takaovella tupakalla ja mikäli kirjoittajaa oli uskominen se kuului juuri tuollaisiin ammattikyhnyttäjiin, jotka työkseen kyhnyttivät ihmisiä, oikein rapsuttamalla rapsuttivat päätä ja tukkaa, miksiköhän, täitäkö se sieltä etsi ja kirppuja niin kuin hänen käsittääkseen apinat tekivät silloin kun ne nyppivät toistensa turkkeja. Melkein hävetti ajatellakin asiaa. Se tervehti äitiä kevyellä päännyökkäyksellä ja imaisi taas tupakastaan savut, puhalsi niitä pihan ilmaan kuin viattoman tietämättömänä moisesta roolista johon se parturina oli hänen mielikuvituksessaan alkanut ja vieläpä kaiken lisäksi asui mitä hän yhtään ymmärsi parturin takahuoneessa, asia joka Peraa oli kyllä hämmentänyt monestikin koska siinä ei ollut sen taloyhtiön normaaleja asuntoja, vain yksi huone parturin liiketilojen takan niin että mikäli hän kuvitteli heidän kaksionsa olevan ahdas kaikille heille neljälle niin sen huoneen piti olla vielä ahtaampi toisin kuin ne parturin yläpuolella olevat talon isoimmat neljän huoneen ja keittiön asunnot joita oli sentään kaksi kappaletta ikään kuin silläkin oli haluttu jotakin sanoa.

- Pojan kanssa tässä ollaan töihin menossa, äiti sanoa rehvasteli Japen äidille eikä sen äänessä ollut mitään kotona kuullusta pahantuulisuudesta aivan kuin tuon kyhnyttäjän näkeminen olisi saanut äidin muuttamaan puhetapaansa, hän ei voinut olla ajattelematta niitä kaikkia nöyryyttäviä kertoja kun äiti oli kiiikuttanut hänet joka kerta pakolla tuon kyhnyttäjän käsittelyyn jokakeväiseen tukanparturointiin, missä hänen päänsä oli kynitty melkein kaljuksi siilitukaksi, ämmä sitten kailottanut että nythän se Jaakolle tuli siisti kesätukka, että tuollaiselta sen miehen piti näyttääkin eikä miltään sotkuiselta takkutukalta ja Japen äiti siinä vieressä saksineen ja tukanleikkuukoneineen nyökyttelemässä että niinpä, että hyvä tukka siitä tuli ja hän nolona kehtaamatta peilikuvaansa katsella, että hörökorvat sojottivat päästä kuin lentokoneen siivet ja jätkät tietty jo siellä ulkona pihalla odottelemassa että pääsivät irvimään pulipäästä.

Ämmä aukaisi oven ja Jaska istua paukaisi etupenkille.Alaston apina sekin, Jaska nauraa virnahti sisäänpäin.Kuvitella nyt Japen äiti kyhnyttämään äidin päätä kuin apina, se oli aika sairasta.Mutta miksi se kirjoittaja sitten niin vakuuttavasti väitti niin ja sanoi, että ihmisellä ja apinalla oli kuitenkin melkein 90 prosenttia samoja geenejä niin että kai sitä melkein sukulaisia oltiin ja siinä missä apinat nyppivät kirppuja toistensa turkeista ja osoittivat sosiaalisuuttaan siinä ihminen nyppi karvoja toisen päästä, ämmä ei sen sijaan karvojaan nyppinyt vaan mulkaisi häntä autoa startatessaan:

-Tarvi siinä nyt murjottaa, ihan kunnon työtä se on, se sanoi vähän sovittelevamman kuuloisesti, väänsi avainta, auto hurahti käyntiin.…

                      Jaska tuijotti kolmikerroksisen talon kellariin menevää betoniliuskaa, oi syvyyksien pudotusta, kyllä kai hän sen vitutuksen kestäisi vaikka tekikin mieli lähteä, pamauttaa se ovi ämmän nenän edestä kiinni, paskaako hän sitä aina kuuntelemaan ja sen pahantuulisia mäkätyksiä. Töitä just niitähän sitä piti ihmisen niska limassa, sitäkin se oli jaksanut hokea koko kesän niin kuin hän ei olisi vielä eläissään tehnyt mitään. Ja Aatu jankuttamassa samaa että töitä piti tehdä lisää jos meinasi porukoissa pärjätä ja Suomen mestaruuksia voitella eikä limboilla neljänneksi niin kuin he edelliskeväänä Forssassa siinä jättiläismäisen ufon näköisessä kuplahallissa pidetyssä turnauksessa olivat jääneet. Ja opettajat nekin perkeleet hokemassa kirjoitukset on kohta kirjoitukset on kohta höpinöitään niinkuin kaikki olisivat tulleet hulluiksi.Paineita rakas Watson, paineita, niitä hänellä kyllä piisasi ilman ämmän mäkätyksiäkin saati sitten oikeusjuttuja joita se sinä syksynä oli alkanut isän kanssa taas käymään niin kuin se ei oikein mitään muuta sen äijän kanssa olisi osannut tehdäkään ja jotenkin häntä huvittikin se ettei isukki antanut nyt ämmälle periksi, pisti kampoihin, ei suostunut maksamaan.Mennään vaan rakas oikeuteen jos se saa sinun mielesi rauhoittumaan niin kuin se siinä kirjeessään oli muuatta vuotta aikaisemmin kirjoittanut kun ne edellisen kerran olivat hänen elatuksistaan riidelleet, isä silloin halunnut maksaa kerralla loppuun mutta ämmä tingannut että se piti maksaa koko ajan ja niin kauan kuin hänen kouluaan kesti, hänellä ollut harmainta aavistustakaan miksi ne sitäkin riitaa silloin olivat käyneet saati sitten tätä uudempaa, mikä perkele niitä oikein vaivasi että niiden piti vielä hänen päältään torata.