Niin ruma pärstä, se sanoi,tummaan pitkään pitsihameeseen

pukeutunut tyttö, oman elämänsä eksyneelle

kiertoradalle paiskattu mustalainen.

Niin ruma

kuin olisi koetettu ruuvimeisselillä tulipaloa sammuttaa.

 

Hiljaisuus hiihteli ohi reppu selässään,

elämän eväät esteenään.

 

Kuu kuiskasi:

 

Mene makaamaan kasvojen kuukraatereihin,

 katseen rikkomaan avaruuteen

valuta

niihin surusi vettä, kylve siinä, suolaisessa vedessä, ihaile

maan maisemia kaukana etäisyydessä, pohdi

ontologian peruskysymyksiä, lapsuutta ja

monia muita asioita,  sitäkin sielun ruuvimeisseliä

jolla kasvoja ruhjotaan.