Niin ruma pärstä, se sanoi,tummaan pitkään pitsihameeseen
pukeutunut tyttö, oman elämänsä eksyneelle
kiertoradalle paiskattu mustalainen.
Niin ruma
kuin olisi koetettu ruuvimeisselillä tulipaloa sammuttaa.
Hiljaisuus hiihteli ohi reppu selässään,
elämän eväät esteenään.
Kuu kuiskasi:
Mene makaamaan kasvojen kuukraatereihin,
katseen rikkomaan avaruuteen
valuta
niihin surusi vettä, kylve siinä, suolaisessa vedessä, ihaile
maan maisemia kaukana etäisyydessä, pohdi
ontologian peruskysymyksiä, lapsuutta ja
monia muita asioita, sitäkin sielun ruuvimeisseliä
jolla kasvoja ruhjotaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.